"Kaikki päättyy joskus, viikkokausia oli satanut.."

no niin immeiset, nyt ois sitten viimeisen tekstin aika.
eilen perjantaina pidimme läksiäisjuhlat ystävillemme. Supermutsimme Arja kokkasi koko eilisen aamupäivän ja tarjoolle saatiin maapähkinäkeittoa, ruokaisaa salaattia, riisiä, kastiketta ja leipää. neljän aikaa iltapäivällä saapui Street Academyn henkilökuntaa ja muutamia ystäviämme, yhteensä joku 20 henkeä. osa vieraista lähti parin tunnin jälkeen viimeisten poistuessa jokapäiväisen vesisateen jälkeen puolenyön aikaan. mielestäni varsin onnistuneet kekkerit, vaikka kaikki eivät päässetkään paikalle.


kaikkea sitä onkin sitten ehtinyt tapahtua. välillä tuntuu ettei sitä ehtinyt tehdä juuri mitään, mutta kun eksyy katselemaan matkalta mukaan tarttuneita valokuvia, niin kyllä sitä on tapahtunut vaikka mitä. on tullut pelattua vanhoja Ghanan maajoukkuepelaajia vastaan, oltua ultraäänessä, nähty elefantteja sun muita omituisia otuksia, tavattu Suomen presidentti ja käyty mitä henkeäsalpaavimmissa paikoissa. tavattu mitä erilaisempia ihmisiä ja saatu uusia ystäviä, joiden tänne jättäminen tulee varmasti olemaan vaikeaa. eilen rumpumestarime Appiah sanoi että hän ei aio sanoa meille lainkaan Goodbye, vaan hän sanoo meille See you soon...

on todella kiva palata Suomeen kolmen kuukauden jälkeen, mutta olisi todella kiva jäädä tännekkin. Suomessa on paljon mahtavia asioita, mutta kyllä Ghanakin aika hyvin vastaan pistää. toisaalta, näin lähdön kynnyksellä sitä tuppaa unohtamaan kaikki ne asiat ja ärsyttävät epäkohdat, jotka täällä on näin suomalaiseen makuun pielessä. sitä kun on asennoitunut alusta asti, että lähtee 3kk kuluttua. olisi varmasti hyvin erilaista asua täällä pysyvästi. on varmasti myös paljon asioita mitä tulee sitten jälkeenpäin ajateltua enemmän kuin nyt. kulttuurishokkia täällä päässä en pahemmin kokenut, saas nähdä miten käy Suomen päässä. täällä kun on tarttunut semmonen lepposa ja hieman löysä ote asioiden hoitoon ja elämiseen, että miten sitä sitten särmä-Suomessa pysyy vauhdissa mukana..


esipakkaus on jo tehty. kävin läpi tavaroita lajitellen niitä pinoihin mitä lähtee suomeen mukaan ja mitä annan täällä pois eri ihmisille. esimerkiksi vaatteet kun tuli valittua reissuun sillä asenteella, että ne tekee tilaa muille matkamuistoille.ja porukoille tiedoksi, että auton takaboxin kannattaa olla tyhjä. sen verran paljon kamaa on tulossa. nyt on kuiotenkin aika kiittää ja kumartaa. ylihuomenna alkaa paluumatka ja nyt on aika vetäytyä hoitelemaan viimeisiä hommia. mitä sitä täällä enää löpistä. kohta kuulette juttuja livenä ihan riittämiin asti ja yli;)


matkaltani Afrikkaan mukaani tarttui paljon hyviä muistoja, uusia ystäviä, kourallinen henkistä kasvua, reilun 150e edestä Pohjolalta takaisin perittäviä matkasairauskuitteja, kaksi rumpua sekä reilu 2260 valokuvaa.

nöyrästi kiittäen ja kumartaen,

Richard


ps. Tiedoksi niille onnettomille, joilla ei ole parempaa tekemistä tiistaina 10.6 ja jotka ovat tulossa vastaan kentälle, lennonnumero on BA 6032/AY 0832. alustava saapumisaika 15:15.

Black Stars vs. Libya

lauantaina suuntasimme kohti Ghanan toiseksi suurinta kaupunkia Kumasia yhdessä Philly G:n kanssa. Kumasiin päästyä tiemme erkani. Ella ja Philly jatkoi matkaa kohti Philly G:n kylää ja meikä jäi Kumasiin yöpymään. iltapäivästä kiertelin kaupungilla ja törmäsin ensikerran taskuvarkaisiin. Olin kävelemässä torin lähettyvillä kun huomasin että kaksi kaveria taitaa hieman seurata mua. pysähdyin sitomaan kengännauhoja ja jatkaessani matkaa olin aivan varma asiasta. saapuessani hyvin ruuhkaiseen kohtaan toinen kavereista kääntyi ympäri ja lähti tulemaan väkijoukossa vastaan. yhtäkkiä tämä tarttui ruuhkassa oikeaan ranteeseeni ja yritti hieman vedättää minua vasemmalle. hieman tilanteeseen varautuneena jotenki vaistomaisesti pyöräytin ranteen vapaaksi ja nappasin vastaantulijan kädestä kiinnia. Samalla vein heti vasemman käden oikealle taskulle ja siellähän oli takaatulevan käsi menossa taskulle. Sain siitäkin kiinni ja sekunnin seisahduksen jälkeen molemmat varkaat lähti pinkomaan karkuun. tässä maassa kun varkaus on yksi pahimmista asioista. jos joku olisi huomannut, tai olisin huutanut että varas, nämä kaksi kaveria oltaisiin hakattu henkihieveriin. niin vihasesti paikalliset suhtautuu varkaisiin. esim luin lehdestä, että 4 henkilöä, jotka olivat ryöstäneet auton yhdellä puukolla uhaten, saivat kaikki yli 20 vuotta vankeutta, puukkomies yli 30 vuotta. ryöstösaaliiksi he olivat saaneet 3 puhelinta ja rahaa mitättömän 7e ansiosta. aika kova rangaistus toisin sanoen.

sunnuntaina heräsin aikasin aamula ja suuntasin Kumasin Baba Yaya Stadionille. Paikalla piti olla aikaisin, sillä ennakkolippuja ei otteluun myydä. kyseessä oli siis MM-karsinta Libyaa vastaan. Päätin pistää kerralla koreaksi ja ostin itselleni VVIP-lipun. tosin, hinnat ovat hieman eri luokkaa kuin esim Suomessa. VVIP-paikan sai n. 11eurolla. Myös Stadionin toimintatavat ovat hieman erilaiset. Otteluliput eivät ole paikkanumeroidut, joten jos haluat istumapaikan, tulee paikalla olla ajoissa. Otteluun myös myydään huomattavasti enemmän lippuja mitä paikkoja on. Esim VVIP katsomossa läheskään kaikille erittäin erittäin tärkeille ihmisille ei riittänyt istumapaikkaa. samoiten ottelu ei nopeasti katsettuna näytä loppuunmyydyltä, sillä tässä maassa täytettään kaikki porras- ja kulkukäytävät aivan täyteen ennen kuin kukaan suostuu menemään istumaan huonoimmille paikoille. Esim vessaan päääsy kesken ottelun on melkein mahdotonta. Kaiken kukkuraksi aseistetut sotilaat ja poliisit saattelevat tuomarit ja pelaajat kentälle; kuuluttaja ei edes luettele vastustajien pelaajia, vaan hehkuttaa minuutin jokaista Black Staria ja 40 000 päinen yleisö saa enemmän ääntä aikaseksi mitä 80 000 päinen Bernabeu. siis aivan hulvaton tunnelma, mitä vaan nostatti Ghanan suvereeni 3-0 voitto. Erittäin hienoja maaleja ja muutenkin hyvä ottelu.

ottelun jälkeen hyppäsin tro trohon ja matkasin Accraan, mihin saavuin vuorokauden vaihtuessa. Ella tulee huomenna joskus perästä, matkaa Philly G:n kylään kun oli vielä useampi tunti Kumasista.

Tasan viikko lentoihin. viimesille päiville en ole suunnitellut mitään erikoista. vielä pitää tehdä viimeiset hankinnat, mutta muuten aion vaan nauttia lomasta. ei tarvi mennä mihinkään, eikä tehdä mitään. ehkäpä menen beachille tai sitten en. nyt kuitenkin ostamaan hieman aamiaista madame Munaleivältä ja sitten nettiin heittämään tämä teksti blogiin. vielä tulen kirjoittamaan yhden tekstin ennen lähtöäni, joten loppuviikkoon.

Riku, Rixa, Rängman

Black Stars vs. Libya

lauantaina suuntasimme kohti Ghanan toiseksi suurinta kaupunkia Kumasia yhdessä Philly G:n kanssa. Kumasiin päästyä tiemme erkani. Ella ja Philly jatkoi matkaa kohti Philly G:n kylää ja meikä jäi Kumasiin yöpymään. iltapäivästä kiertelin kaupungilla ja törmäsin ensikerran taskuvarkaisiin. Olin kävelemässä torin lähettyvillä kun huomasin että kaksi kaveria taitaa hieman seurata mua. pysähdyin sitomaan kengännauhoja ja jatkaessani matkaa olin aivan varma asiasta. saapuessani hyvin ruuhkaiseen kohtaan toinen kavereista kääntyi ympäri ja lähti tulemaan väkijoukossa vastaan. yhtäkkiä tämä tarttui ruuhkassa oikeaan ranteeseeni ja yritti hieman vedättää minua vasemmalle. hieman tilanteeseen varautuneena jotenki vaistomaisesti pyöräytin ranteen vapaaksi ja nappasin vastaantulijan kädestä kiinnia. Samalla vein heti vasemman käden oikealle taskulle ja siellähän oli takaatulevan käsi menossa taskulle. Sain siitäkin kiinni ja sekunnin seisahduksen jälkeen molemmat varkaat lähti pinkomaan karkuun. tässä maassa kun varkaus on yksi pahimmista asioista. jos joku olisi huomannut, tai olisin huutanut että varas, nämä kaksi kaveria oltaisiin hakattu henkihieveriin. niin vihasesti paikalliset suhtautuu varkaisiin. esim luin lehdestä, että 4 henkilöä, jotka olivat ryöstäneet auton yhdellä puukolla uhaten, saivat kaikki yli 20 vuotta vankeutta, puukkomies yli 30 vuotta. ryöstösaaliiksi he olivat saaneet 3 puhelinta ja rahaa mitättömän 7e ansiosta. aika kova rangaistus toisin sanoen.

sunnuntaina heräsin aikasin aamula ja suuntasin Kumasin Baba Yaya Stadionille. Paikalla piti olla aikaisin, sillä ennakkolippuja ei otteluun myydä. kyseessä oli siis MM-karsinta Libyaa vastaan. Päätin pistää kerralla koreaksi ja ostin itselleni VVIP-lipun. tosin, hinnat ovat hieman eri luokkaa kuin esim Suomessa. VVIP-paikan sai n. 11eurolla. Myös Stadionin toimintatavat ovat hieman erilaiset. Otteluliput eivät ole paikkanumeroidut, joten jos haluat istumapaikan, tulee paikalla olla ajoissa. Otteluun myös myydään huomattavasti enemmän lippuja mitä paikkoja on. Esim VVIP katsomossa läheskään kaikille erittäin erittäin tärkeille ihmisille ei riittänyt istumapaikkaa. samoiten ottelu ei nopeasti katsettuna näytä loppuunmyydyltä, sillä tässä maassa täytettään kaikki porras- ja kulkukäytävät aivan täyteen ennen kuin kukaan suostuu menemään istumaan huonoimmille paikoille. Esim vessaan päääsy kesken ottelun on melkein mahdotonta. Kaiken kukkuraksi aseistetut sotilaat ja poliisit saattelevat tuomarit ja pelaajat kentälle; kuuluttaja ei edes luettele vastustajien pelaajia, vaan hehkuttaa minuutin jokaista Black Staria ja 40 000 päinen yleisö saa enemmän ääntä aikaseksi mitä 80 000 päinen Bernabeu. siis aivan hulvaton tunnelma, mitä vaan nostatti Ghanan suvereeni 3-0 voitto. Erittäin hienoja maaleja ja muutenkin hyvä ottelu.

ottelun jälkeen hyppäsin tro trohon ja matkasin Accraan, mihin saavuin vuorokauden vaihtuessa. Ella tulee huomenna joskus perästä, matkaa Philly G:n kylään kun oli vielä useampi tunti Kumasista.

Tasan viikko lentoihin. viimesille päiville en ole suunnitellut mitään erikoista. vielä pitää tehdä viimeiset hankinnat, mutta muuten aion vaan nauttia lomasta. ei tarvi mennä mihinkään, eikä tehdä mitään. ehkäpä menen beachille tai sitten en. nyt kuitenkin ostamaan hieman aamiaista madame Munaleivältä ja sitten nettiin heittämään tämä teksti blogiin. vielä tulen kirjoittamaan yhden tekstin ennen lähtöäni, joten loppuviikkoon.

Riku, Rixa, Rängman