Wli, Tafi Atome & Ada Foah

Keskiviikkona oli vappumatkan aika. Koska sovittujen oppilaiden käynti koulussa oli viime viikkoina niin heikkoa, päätti koulun koordinaattori antaa opettajille loppuviikon vapaata, jotta voisimme palata maanantaina levänneinä takaisin töihin.

tällä kertaa oli tarkotuksena suunnata ensi kertaa Ghanan itäosiin lähelle Ghanan ja Togon rajaa. tavoitteena nähdä länsi-Afrikan korkeimmat vesiputokset, apinoiden suojelualue sekä hieman itärannikkoa.

keskiviikko meni pääasiassa matkustaessa. trotro-asemalla olimme kahdeksan pintaan ja kahden tunnin odottelun jälkeen täyttynyt tro tromme suuntasi kohti hohoe:ta. Hohoessa oli vuorossa huoltopysähdys. toisin sanoen hieman ruokaa naamaan ja meikäläiselle silmätipat. äärimmäisen kutittava silmätulhedus teki nimittäin tuloaan. hohoesta jatkoimme pieneen Wli:n kylään, missä asetuimme saksalaisten pyörittämään guesthouseen yöksi.

täydellinen torstai

torstaina heräsimme aikasin ja heti aamiaisen jälkeen suuntasimme opaskeskukseen. opas johdatti meidät sekä ranskalaisen Arnón helppokulkuista polkua pitkin alemmille putouksille. Arno halusi kulkea ylemille putouksille omassa rauhassaan ja me päätimme tehdä saman. passitimme siis oppaan takaisin ja aloitimme kiipeämisen ylemmille putouksille.

kiipesimme ylöspäin reilun tunnin ajoittain erittäin vaikeakulkuista polkua pitkin. Arno kulki meitä huomattavasti nopeammin, mutta piti pidempiä taukoja, joten saavuimme yläputouksille samaan aikaan. ja mikä näky. täysin keskellä syvintä rämeikköä avautu ehkä kaunein vesiputous mitä olen koskaan nähny. ylempi putous on hieman matalempi, kuin alempi, mutta se on täysin eristäytyny. ei mitään turistipenkkejä sun muita hökkeleitä. vain vesiputous keskellä ei mitään.

saavuimme iltapäivällä takaisin majapaikkaan. vedimme nopeasti pikku pastat naamaan ja suuntasimme takaisin etelään. pienten alkuvaikeuksien jälkeen pääsimme kuin pääsimmekin pois wlin kylästä täyteen pakatulla taksilla. minä ja Ella etupenkillä, takapenkillä brittiläinen vapaaehtoispariskunta sekä kolme paikallista. matkalla selvisikin, että britit, Adam ja Kate, olivat matkalla samaan paikkaan kuin mekin, eli Tafi Atomeen. hohoesta hyppäsimme tro trohon ja jäimme pois tienristeyksessä. olimme suunnitelleet ottavamme taksin viimeiselle 5km. risteyksessä oli kuitenkin jonkun paikallisen pick-uppi ja hän oli valmis kyyditsemään meitä. muutama puupenkki lavalle ja matkalaiset kyytiin. siinä sitten matkasimme määränpäähän kuoppaista tietä pick-upin lavalla pienessä tihkusateessa illan hämärtyessä ja salamoiden lyödessä kauempana taivaalla. illalla söimme maukkaan illallisen paikallisisttain ja istuskelimme hetken majatalomme terassilla. Adamilla oli mukanaan pieni kokoinen matkakitara, joten pääsin siinä sitten vielä hieman fiilistelemään muutamat coldplayt ennen nukkumaan menoa.

Tafi Atome Monkey Sanctuary

perjantaiaamuna heräsimme aikasin Tafi Atomen pienestä kylästä. Tafi Atome on varsin viehättävä kylä, jonka alueen metsissä elää noin 250 pyhää apinaa. opas tuli luoksemme aamulla kainalossaan nippu banaaneja ja näin olimme valmiit käymään sukulaisissa.

ja kuinka hölmöjä tyyppejä ne olikaan. sulosen ja melko pieniä apinoita varustettuna hölmöillä ilmeillä. sen verran kesyjä nuo apinat kuitenkin oli, että ne uskalsivat tulla syömään banaaneja suoraan kädestä, tosin hieman arkaillen. ei sitä ihan aina pääse villiapinoita syöttämään. ei edes Ghanassa.

aamiaisen jälkeen jätimme Katen ja Adamin majapaikkaan ja aloimme matkata kohti itä-rannikkoa ja paikkaa nimeltä Ada Foah. kylästä pääsimme pois moottoripyöräkyydillä, jonka aamuinen oppaamme ystävällisesti soitti. Ada Foaahn pääsimme useamman tro tro-vaihdoksen jälkeen. majapaikkaankin pääsimme kanootilla pienen huijaustapahtuman jälkeen. paikallinen kaveri väitti että majapaikka, johon halusimme mennä, on siirretty viereiselle saarelle, jonne pääsee vain kanootilla. noh, saman niemen kärjessähän se oli tietenkin, mutta mikäs siinä. melko pitkä kanoottimatka oli kaunista katseltavaa ja majapaikkakin osottautui otolliseksi. huijaus osottautui hyvin pieneksi, eikä se loppujen lopuksi haitannut lainkaan.

Ada Foahn majapaikka oli erinomainen. kapea niemen kärki, jonka toisella puolella oli meri ja toisella puolella järvi. hiekkaisen niemen kärjessä meri ja järvi kohtasivat. ainoa negatiivinen asia oli meren puoleinen ranta. jälleen kerran erittäin likainen rantaviiva. siis täynnä kaikkea moskaa vanhoista sandaaleista muovipusseihin. onneksi sentään majapaikan ympäristöä oli siivottu, mutta paikka olisi huomattavasti kauniimpi, jos koko niemi ei muistuttaisi meren puolelta kaatopaikkaa.

matkabudjetin tehdessä erittäin tiukkaa suuntasimme jo lauantai-iltapäivänä takaisin Accraan. kotiin päästyä molempien taskussa oli yhteensä 15 pesotasta, eli siis noin 10 centtiä. pääasia oli kuitenkin hyvin onnistunut ja rentouttava reissu. herääkin vain kysymys, miten sitä jaksaa sunnuntaina taas nyrkkipyykätä tuollaisen rentoutuksen jälkeen...?

-R-