jos viime viikon puolivälissä saatiin tämä jantteri kuntoon, niin perjantai aamuna oli sitten Ellan vuoro. Huonosti nukuttu yö ja pieni kuume aamulla, ei muuta kuin sairaalaan. Lääkäri sanoi että 90% varmuudella Ellalla on malaria. vastalääkitys kouraan ja lepäämään.
itse menin sairaalasta koululle. koululla ei ollut yhtään oppilasta, vain muutama opettaja. pääsyy tähän oli vesisade. Kuitenkin, viimeisten päivien aikana lapsia on käynyt hyvin vähän koulussa. paikalla pitäisi olla melkein parisenkymmentä normaaliin kouluun pyrkivää oppilasta, mutta päivittäiset lukumäärän ovat vaihdelleet 1-10 oppilaan välillä. täysin mahdotonta suunnitella mitään etukäteen, kun ei voi tietää minkä tasoisia oppiltaita tulee, mikäli tulee lainkaan.
viikonloppu menii taas kerran rauhassa Accrassa. Suunnitelmissa oli mennä viettämään Philly G:n synttäreitä kokrobiteen, mutta tästä jouduttin luopua sairastelun vuoksi. itse sain luetuksi jo kolmannen kirjan kolmen kuukauden aikana ja sunnuntain kulutinkin katsellessa erilaisia sarjoja läppäriltä. molempina päivinä virkistäydyin myös katsomalla jalkapalloa=)
tänään maanantaina 28.4 tulee täyteen tasan kaksi kuukautta täällä kuuman auringon alla. tasan kuuden viikon päästä lennämme takasisin kotisuomeen. paljon on tapahtunu kaikenlaista ja vielä pitäisi ehtiä reissata ympäri Ghanainmaata. toivotaan nyt että molempien sairastelut olisi sairasteltu, jotta loput viikonvaihteet voidaan painella reppu selässä joissain paratiisirannoilla poissa Accran pakokaasuista.
-R-
maanantai 28. huhtikuuta 2008
tiistai 22. huhtikuuta 2008
Rouva Presidentti, kävin ultrassa.
nyt onkin sitten taas kerran juttuja kerrottavana..
jos viikon loppu oli omalta osaltani kuolleen hiljaista vatsan parantelun takia, niin maanantaina ja tänään tiistaina onkin sitten ollut taas kunnon actionia. eilen maanantaina vietimme koulussa täysin normaalia päivää, kunnes supermutsi Arja soitti ja sanoi että illalla menemme sitten tapaamaan presidenttiämme. niin, siis Halosta. Halonen on seurueineen nimittäin valtiovierailulla Ghanassa, mikäli ette ole siellä perä-Suomessa lukeneet.
suuntasimme koulusta ostamaan hieman hienompia vaatteita. Ella osti mekon ja minä kengät. täytyy sanoa, että pakatessa matkatavaroita olisi laukkuun ehkä sujahtanut hieman toisenlaiset ”vierasvaatteet”, jos joku olisi osannut kertoa että tapaamme Halosen. iltapäivällä suuntasimme sitten toiseen Ghanan viiden tähden hotelleista. hotelliin meitä kokoontuikin aikamoinen kööri. Meidän ja Arjan lisäksi paikalla oli:
-muutama entinen Stadian opiskelija, jotka olivat olleet vaihdossa Ghanassa ja olivat nyt lomailemassa
-pari opettajaa, jotka olivat pitämässä täällä paikallisille pääsykokeita Suomen ammattikorkeakouluihin
-sekä lisäksi Ghanan kunniakonsuli Ulla, joka on tuntenut Tarjan jo useamman vuoden ja hän mahdollisti meille tämän tilaisuuden.
siinä me sitten LaBadi Beach Hotellin aulassa keskusteltiin ja odoteltiin Halosta. parin tunnin jälkeen Tarja sitten saapui paikalle ja yllätyksekseen kohtasi meidät. jokainen sanoi vuorollaan käsipäivää rouva presidentille ja sitten istuuduttiin alas. tämän jälkeen Ulla kertoi Tarjalle mitä meistä kukin Ghanassa tekee. muutaman lauseenvaihdon jälkeen otimme muutamat valokuvat ennenkuin päästimme Tarjan rauhottumaan vauhdikkaan ja kuuman päivän jälkeen.
Ella sanoi Butressa makoillessa, että ”en ois kyllä uskonu, jos joku olis ekana päivänä koulussa sanonu että sä lähet ton kanssa vaihtoon Ghanaan.” eilisen jälkeen voisin sanoa, että jos joku olisi samaisena päivänä sanonut, että lähden vaihtoon Ghanaan ja sanon siellä käsipäivää presidentillemme..niinh, SITÄ olisi ollut vaikea uskoa. on se vaan kumma että pitää tänne asti raahautua, jotta pääsee juttusille Tarjan kanssa. noh, linnanjuhlien kutsua odotellessa..
tiistai toivoa täynnä
tänään oli sitten vuorossa sairaala –päivä. lopulliset labratulokset olivat saapuneet edellisen torstain kokeista ja pelkkää positiivistahan ne vain kertoivat. lääkäri vielä passitti minut varmuuden vuoksi ultraääneen, sillä vatsan oikeaa puoliskoa oli koskenut useamman päivän. ultran naisia kyllä nauratti, kun iso valkonen mies istuu useamman vielä isomman ghanalaisen naisen keskellä jonottamassa ultraan. mutta kuten lääkärikin totesti kuvista, en ole raskaana ja kaikki muutkin sisäelimet on täysin kunnossa. pieniä kiristyksiä ja kipupisteitä kuviassa näkyi, mutta ne vaan johtuu mitä todennäköisimmin bakteerista. toisin sanoen, lääkekuuri loppuun ja allekirjoittanut on täysin (omassa) normaalissa kunnossaan.
nyt illalla vielä katsomaan Champions Liigan välierää, kyllä jalis on mahtawa laji.
-R-
jos viikon loppu oli omalta osaltani kuolleen hiljaista vatsan parantelun takia, niin maanantaina ja tänään tiistaina onkin sitten ollut taas kunnon actionia. eilen maanantaina vietimme koulussa täysin normaalia päivää, kunnes supermutsi Arja soitti ja sanoi että illalla menemme sitten tapaamaan presidenttiämme. niin, siis Halosta. Halonen on seurueineen nimittäin valtiovierailulla Ghanassa, mikäli ette ole siellä perä-Suomessa lukeneet.
suuntasimme koulusta ostamaan hieman hienompia vaatteita. Ella osti mekon ja minä kengät. täytyy sanoa, että pakatessa matkatavaroita olisi laukkuun ehkä sujahtanut hieman toisenlaiset ”vierasvaatteet”, jos joku olisi osannut kertoa että tapaamme Halosen. iltapäivällä suuntasimme sitten toiseen Ghanan viiden tähden hotelleista. hotelliin meitä kokoontuikin aikamoinen kööri. Meidän ja Arjan lisäksi paikalla oli:
-muutama entinen Stadian opiskelija, jotka olivat olleet vaihdossa Ghanassa ja olivat nyt lomailemassa
-pari opettajaa, jotka olivat pitämässä täällä paikallisille pääsykokeita Suomen ammattikorkeakouluihin
-sekä lisäksi Ghanan kunniakonsuli Ulla, joka on tuntenut Tarjan jo useamman vuoden ja hän mahdollisti meille tämän tilaisuuden.
siinä me sitten LaBadi Beach Hotellin aulassa keskusteltiin ja odoteltiin Halosta. parin tunnin jälkeen Tarja sitten saapui paikalle ja yllätyksekseen kohtasi meidät. jokainen sanoi vuorollaan käsipäivää rouva presidentille ja sitten istuuduttiin alas. tämän jälkeen Ulla kertoi Tarjalle mitä meistä kukin Ghanassa tekee. muutaman lauseenvaihdon jälkeen otimme muutamat valokuvat ennenkuin päästimme Tarjan rauhottumaan vauhdikkaan ja kuuman päivän jälkeen.
Ella sanoi Butressa makoillessa, että ”en ois kyllä uskonu, jos joku olis ekana päivänä koulussa sanonu että sä lähet ton kanssa vaihtoon Ghanaan.” eilisen jälkeen voisin sanoa, että jos joku olisi samaisena päivänä sanonut, että lähden vaihtoon Ghanaan ja sanon siellä käsipäivää presidentillemme..niinh, SITÄ olisi ollut vaikea uskoa. on se vaan kumma että pitää tänne asti raahautua, jotta pääsee juttusille Tarjan kanssa. noh, linnanjuhlien kutsua odotellessa..
tiistai toivoa täynnä
tänään oli sitten vuorossa sairaala –päivä. lopulliset labratulokset olivat saapuneet edellisen torstain kokeista ja pelkkää positiivistahan ne vain kertoivat. lääkäri vielä passitti minut varmuuden vuoksi ultraääneen, sillä vatsan oikeaa puoliskoa oli koskenut useamman päivän. ultran naisia kyllä nauratti, kun iso valkonen mies istuu useamman vielä isomman ghanalaisen naisen keskellä jonottamassa ultraan. mutta kuten lääkärikin totesti kuvista, en ole raskaana ja kaikki muutkin sisäelimet on täysin kunnossa. pieniä kiristyksiä ja kipupisteitä kuviassa näkyi, mutta ne vaan johtuu mitä todennäköisimmin bakteerista. toisin sanoen, lääkekuuri loppuun ja allekirjoittanut on täysin (omassa) normaalissa kunnossaan.
nyt illalla vielä katsomaan Champions Liigan välierää, kyllä jalis on mahtawa laji.
-R-
perjantai 18. huhtikuuta 2008
"kuume on malariakuume kunnes toisin todistetaan"
helmiä sioille
viikonloppu meni pääasiassa levätessä. tosin, lauantaina Arja vei meidät useamman tunnin matkan päässä sijaitsevalle lasihelmitehtaalle. tästä kyseisestä paikasta on lähteny helmiä suomeen yhdelle suunnittelijalle ja aina sitä kautta kalevala korulle. oli varsin mielenkiintoista nähdä miten helmet tehdään ja voin sanoa, että ei onnistu ihan käden käänteessä. kaikki työ on käsityötä ja sulatus tehdään omatekoisessa pienessä saviuunissa. siitä sitten muutama koru tuliaisiksi ja takaisin kotiin Accraan.
sunnuntaina hemmottelin itseäni ostamalla Koala-marketista suolakeksiä ja Saint Agür-juustoa. vielä lisäks hieman rose-viiniä ja kuninkaiden sunnuntai oli valmis. illalla kävin vielä katsomassa Realin pelin. alkuun näytti ettei ottelua pystyisi katsomaan. tällä kun välillä hieman säästellään sähkössä, eikä sunnuntaina ollu koko päivänä sähköjä. sen takia pitikin vaan maata paikallaan, lukea kirjaa ja nautiskella herkuista. onneksi 10 min ennen ottelun alkua sähköt palasivat ja suuntasin saman tien lähibaariin. hetken kävi jo mielessä, että sähkölaitoksen johtaja taitaa olla Real Madrid fani, niin osuvasti sähköt tuli takaisin ennen pelin alkua.
maanantai, tiistai ja keskiviikko sujui normaaleita arkiaskareita tehtäessä. keskiviikkoiltana alkoikin sitten taas uusi show. en saanut nukutuksi ke-to välisenä yönä juuri lainkaan, sillä vessa oli jälleen kerran kovassa käytössä. aamulla olo oli äärimmäisen heikko ja kuumemittarikin näytti 37,5 –astetta. ja kuten afrikassa sanotaan, ”kuume on aina malariakuume kunnes toisin todistetaan”. noh, siitä soitin sitten Supermutsille ja kysyin mihin sairaalaan sitä kannattaisi mennä. Arja jätti pyykkäykset kesken ja lähti mukaan sairalaan Ellan suunnatessa töihin. 5h jälkeen pääsin kotiin vierailtuani niin lääkärin huoneessa kuin labrassa. ja niinhän siinä kävi, malariaa ei mailla halmeillakaan. malariaparasiittejä ei löytynyt ja hemoglobiinikin oli suorastaan erinomainen (malariassa hemoglobiini romahtaa totaalisesti). uloste- ja verinäytteessä oli valkosoluja äärimmäisen paljon. mitä tämä sitten kertoo? noh, nuori herra Rängman on laittanut suuhun jotain ei niin terveellistä ja saanut jonkin sortin baktreeriviruksen vatsaansa (mikälie ameeba). ei muuta kun antibiootteja ja joitain muuta pillereitä niin perkuleesti ja viime yön nukuinkin huomattavasti paremmin.
ensi viikon tiistaina selvii ulostenäytteen valmistuttua tarkemmin, että mikä bakteeri siellä vatsalaukussani asustaa. ja kuten lääkärikin sanoi, niin näin pitkällä vierailulla näinkin erilaisessa massa jonkin vatsaviruksen saaminen on enemmänkin kuin todennäköistä.
toisin sanoen, kaikki hyvin. ei syytä huoleen äiti;) pari päivää rennosti ja sitten taas jaksaa.
-R-
viikonloppu meni pääasiassa levätessä. tosin, lauantaina Arja vei meidät useamman tunnin matkan päässä sijaitsevalle lasihelmitehtaalle. tästä kyseisestä paikasta on lähteny helmiä suomeen yhdelle suunnittelijalle ja aina sitä kautta kalevala korulle. oli varsin mielenkiintoista nähdä miten helmet tehdään ja voin sanoa, että ei onnistu ihan käden käänteessä. kaikki työ on käsityötä ja sulatus tehdään omatekoisessa pienessä saviuunissa. siitä sitten muutama koru tuliaisiksi ja takaisin kotiin Accraan.
sunnuntaina hemmottelin itseäni ostamalla Koala-marketista suolakeksiä ja Saint Agür-juustoa. vielä lisäks hieman rose-viiniä ja kuninkaiden sunnuntai oli valmis. illalla kävin vielä katsomassa Realin pelin. alkuun näytti ettei ottelua pystyisi katsomaan. tällä kun välillä hieman säästellään sähkössä, eikä sunnuntaina ollu koko päivänä sähköjä. sen takia pitikin vaan maata paikallaan, lukea kirjaa ja nautiskella herkuista. onneksi 10 min ennen ottelun alkua sähköt palasivat ja suuntasin saman tien lähibaariin. hetken kävi jo mielessä, että sähkölaitoksen johtaja taitaa olla Real Madrid fani, niin osuvasti sähköt tuli takaisin ennen pelin alkua.
maanantai, tiistai ja keskiviikko sujui normaaleita arkiaskareita tehtäessä. keskiviikkoiltana alkoikin sitten taas uusi show. en saanut nukutuksi ke-to välisenä yönä juuri lainkaan, sillä vessa oli jälleen kerran kovassa käytössä. aamulla olo oli äärimmäisen heikko ja kuumemittarikin näytti 37,5 –astetta. ja kuten afrikassa sanotaan, ”kuume on aina malariakuume kunnes toisin todistetaan”. noh, siitä soitin sitten Supermutsille ja kysyin mihin sairaalaan sitä kannattaisi mennä. Arja jätti pyykkäykset kesken ja lähti mukaan sairalaan Ellan suunnatessa töihin. 5h jälkeen pääsin kotiin vierailtuani niin lääkärin huoneessa kuin labrassa. ja niinhän siinä kävi, malariaa ei mailla halmeillakaan. malariaparasiittejä ei löytynyt ja hemoglobiinikin oli suorastaan erinomainen (malariassa hemoglobiini romahtaa totaalisesti). uloste- ja verinäytteessä oli valkosoluja äärimmäisen paljon. mitä tämä sitten kertoo? noh, nuori herra Rängman on laittanut suuhun jotain ei niin terveellistä ja saanut jonkin sortin baktreeriviruksen vatsaansa (mikälie ameeba). ei muuta kun antibiootteja ja joitain muuta pillereitä niin perkuleesti ja viime yön nukuinkin huomattavasti paremmin.
ensi viikon tiistaina selvii ulostenäytteen valmistuttua tarkemmin, että mikä bakteeri siellä vatsalaukussani asustaa. ja kuten lääkärikin sanoi, niin näin pitkällä vierailulla näinkin erilaisessa massa jonkin vatsaviruksen saaminen on enemmänkin kuin todennäköistä.
toisin sanoen, kaikki hyvin. ei syytä huoleen äiti;) pari päivää rennosti ja sitten taas jaksaa.
-R-
perjantai 11. huhtikuuta 2008
jepujee
torstaissa mennaan!
viikon alku on taas hujahatanut vauhdilla. maanantai meni viikonlopusta toipuessa eli siis nyrkkipyykkiä vääntäessä ja nukkuessa. tiistaina aamuna nousin rutiininomaisesti ylös juuri ennen auringonnousua, siinä kuuden pintana, ja suuntasin lenkille. lenkillä koin varsinaisen näyn. juoksin yksin tietä pitkin hieman syrjäisemmällä alueella eikä sillä samaisella hetkellä näkynyt ristinsieluakaan. yhtäkkiä tien ylitti juokseva kana. tämä on täysin normaalia täällä ghaanainmaalla, mutta se, että ajattelin samantien Papayen valkosipulikanaa, ja etenkin tuon annoksen valkosipulimajoneesia, oli ehkä hieman outoa. koko loppu lenkin ajan ajattelin vain sitä, enkä mitään muuta. juuret tähän juontaa yhteen sunnuntaiseen päivään, kun kävimme Ellan kanssa Osun kaupunginosassa Papayessa syömässä. itse tilasin kanaa ranskalaisilla ja ketsupilla, kun Ella tilasi puolestaan valkosipulikanaa. en olekkaan hetkeen kokenut semmoista ateriakateutta. kana oli täysin samanmakuista, mutta Ellan lautasella oli ehkä maailman maukkainta valkosipulimajoneesi/voita, kun itse tyydyin kuviin ranskalaisiin ja ketsuppiin. noh, tuossa sitten lenkillä juostessa ja sen jälkeenkin en voinut muuta ajatella koko päivänä kun tuota niin suussa sulavaa valkosipulikanaa. tästä inspiroituneena suuntasin heti koulun jälkeen Osuun Papayehen syömään mitäs muutakaan kuin valkosipulikanaa.
illalla menin Barneyn kanssa katsomaan Champions Liigan toista osaottelua Liverpool-Arsenal. Barney oli intohimoistakin innokkaampana liverpool-fanina ollut aivan sekasin koko päivän ja sama näkyi ensimmäistä olutta siemaillessa. ja mitä jalkapallon draamaa! te, jotka ette ymmärrä jalkapallosta mitään, ette voi ymmärtää miltä ottelua katsoneista tuntui. parasta oli se, että Liverpool voitti kaiken sen draaman jälkeen, ja että isäpappa Sami Hyypiä maalasi päällän erinomaisen maalin.
illan kummallisin hetki oli erätauolla, kun suuntasimme ulos Barneyn hermotupakkamaratonille. baarin ulosmenokäytävällä oli useampi rukousmatto siistissä rivissä. siis kyllä, nämä paikalliset jalkapallofanit olivat tuoneet mukanaan omat rukousmatot. noh, ei muuta kun kengät pois ja matolle rukoilemaan parempaa lopputulosta. selkeästi Allah ei ollut kaikille suotuisa, sillä neljä kuudesta rukoilleesta koki illan päätteeksi karvaan tappion. ottelun jälkeen suuntasin vielä ulos syömään ja nauttimaan muutaman rauhoittavan yhdessä Barneyn ja hänen ghanalaisten ystävien kanssa.
kakkakeskiviikko ja täydellinen torstai
osa teistä tietääkin mikä meikäläisen kakkakeskiviikko on. se on se hetki kun tulee keskiviikkona kotiin ja ensimmäiseksi ottaa lattialta uunituoreen Aku Ankan ja menee lukemaan sen vessaan. keskiviikon ja koko alkuviikon paras hetki. noh, täällä tämä ei kuitenkaan toteutunut. en tiedä mitä tapahtui, johtuiko se illan ruosta vai mistä, mutta en nukkunut tiistain ja keskiviikon välisenä yönä juuri lainkaan. vatsani oli aivan sekaisin, enkä voinut koko keskiviikon aikana poistua asunnosta lainkaan, sillä riehakkaan ripulin ansoista kävin vessassa keskiviikon aikana useammin kuin mitä koko reissun aikana yhteensä tähän mennessä. ei siitä kuitenkaan sen enempää. nyt näin torstaina voin sanoa voivani huomattavasti paremmin. jos eilen illalla nyppi hieman, niin tänään on ollut täysin päinvastainen päivä. olimme Ellan kanssa koulun jälkeen hiomassa rumpujamme. mikäs sen parempaa kun hiota rumpua meren ääressä onnistuneen koulupäivän jälkeen ja nauttia pölyisen työn päätteeksi yksi kylmä olut. ah..
Barney lähtee tänään torstaina. harmikseni en päässyt eilen illalla ulos, joten Barneyn ja meikäläisen hyvästit hoideltiin puhelimitse tänään. Barney suuntaa iltapäivän aikana Keniaan ja sieltä sitten Ugandaan. itse sain eilen osuvasti luettua matkan aikana aloittamani Minun Afrikkani-kirjan loppuun.
Oma matkani Keniaan peruttiin, ku taas Barney voi suunnata sinne nyt kun tilanne Keniassa on rauhoittunut. Minun Afrikkani –kirjan lukeminen oli lähimmäksi, mitä pääsin Keniaa tämän matkan aikana. ei Ghanassakaan tosin ole mitään valittamista. takana on päivälleen kuusi viikkoa ja toiset kuusi viikkoa on harjoittelua edessä. siihen päälle muutaman viikon matkustamiset ja sitten olenkin jo kotona. nopeasti aika rientää. kunpa sitä vaan osaisi nauttia niin kakkakeskiviikoista kuin täydellisistä torstaista.
one love,
-R-
viikon alku on taas hujahatanut vauhdilla. maanantai meni viikonlopusta toipuessa eli siis nyrkkipyykkiä vääntäessä ja nukkuessa. tiistaina aamuna nousin rutiininomaisesti ylös juuri ennen auringonnousua, siinä kuuden pintana, ja suuntasin lenkille. lenkillä koin varsinaisen näyn. juoksin yksin tietä pitkin hieman syrjäisemmällä alueella eikä sillä samaisella hetkellä näkynyt ristinsieluakaan. yhtäkkiä tien ylitti juokseva kana. tämä on täysin normaalia täällä ghaanainmaalla, mutta se, että ajattelin samantien Papayen valkosipulikanaa, ja etenkin tuon annoksen valkosipulimajoneesia, oli ehkä hieman outoa. koko loppu lenkin ajan ajattelin vain sitä, enkä mitään muuta. juuret tähän juontaa yhteen sunnuntaiseen päivään, kun kävimme Ellan kanssa Osun kaupunginosassa Papayessa syömässä. itse tilasin kanaa ranskalaisilla ja ketsupilla, kun Ella tilasi puolestaan valkosipulikanaa. en olekkaan hetkeen kokenut semmoista ateriakateutta. kana oli täysin samanmakuista, mutta Ellan lautasella oli ehkä maailman maukkainta valkosipulimajoneesi/voita, kun itse tyydyin kuviin ranskalaisiin ja ketsuppiin. noh, tuossa sitten lenkillä juostessa ja sen jälkeenkin en voinut muuta ajatella koko päivänä kun tuota niin suussa sulavaa valkosipulikanaa. tästä inspiroituneena suuntasin heti koulun jälkeen Osuun Papayehen syömään mitäs muutakaan kuin valkosipulikanaa.
illalla menin Barneyn kanssa katsomaan Champions Liigan toista osaottelua Liverpool-Arsenal. Barney oli intohimoistakin innokkaampana liverpool-fanina ollut aivan sekasin koko päivän ja sama näkyi ensimmäistä olutta siemaillessa. ja mitä jalkapallon draamaa! te, jotka ette ymmärrä jalkapallosta mitään, ette voi ymmärtää miltä ottelua katsoneista tuntui. parasta oli se, että Liverpool voitti kaiken sen draaman jälkeen, ja että isäpappa Sami Hyypiä maalasi päällän erinomaisen maalin.
illan kummallisin hetki oli erätauolla, kun suuntasimme ulos Barneyn hermotupakkamaratonille. baarin ulosmenokäytävällä oli useampi rukousmatto siistissä rivissä. siis kyllä, nämä paikalliset jalkapallofanit olivat tuoneet mukanaan omat rukousmatot. noh, ei muuta kun kengät pois ja matolle rukoilemaan parempaa lopputulosta. selkeästi Allah ei ollut kaikille suotuisa, sillä neljä kuudesta rukoilleesta koki illan päätteeksi karvaan tappion. ottelun jälkeen suuntasin vielä ulos syömään ja nauttimaan muutaman rauhoittavan yhdessä Barneyn ja hänen ghanalaisten ystävien kanssa.
kakkakeskiviikko ja täydellinen torstai
osa teistä tietääkin mikä meikäläisen kakkakeskiviikko on. se on se hetki kun tulee keskiviikkona kotiin ja ensimmäiseksi ottaa lattialta uunituoreen Aku Ankan ja menee lukemaan sen vessaan. keskiviikon ja koko alkuviikon paras hetki. noh, täällä tämä ei kuitenkaan toteutunut. en tiedä mitä tapahtui, johtuiko se illan ruosta vai mistä, mutta en nukkunut tiistain ja keskiviikon välisenä yönä juuri lainkaan. vatsani oli aivan sekaisin, enkä voinut koko keskiviikon aikana poistua asunnosta lainkaan, sillä riehakkaan ripulin ansoista kävin vessassa keskiviikon aikana useammin kuin mitä koko reissun aikana yhteensä tähän mennessä. ei siitä kuitenkaan sen enempää. nyt näin torstaina voin sanoa voivani huomattavasti paremmin. jos eilen illalla nyppi hieman, niin tänään on ollut täysin päinvastainen päivä. olimme Ellan kanssa koulun jälkeen hiomassa rumpujamme. mikäs sen parempaa kun hiota rumpua meren ääressä onnistuneen koulupäivän jälkeen ja nauttia pölyisen työn päätteeksi yksi kylmä olut. ah..
Barney lähtee tänään torstaina. harmikseni en päässyt eilen illalla ulos, joten Barneyn ja meikäläisen hyvästit hoideltiin puhelimitse tänään. Barney suuntaa iltapäivän aikana Keniaan ja sieltä sitten Ugandaan. itse sain eilen osuvasti luettua matkan aikana aloittamani Minun Afrikkani-kirjan loppuun.
Oma matkani Keniaan peruttiin, ku taas Barney voi suunnata sinne nyt kun tilanne Keniassa on rauhoittunut. Minun Afrikkani –kirjan lukeminen oli lähimmäksi, mitä pääsin Keniaa tämän matkan aikana. ei Ghanassakaan tosin ole mitään valittamista. takana on päivälleen kuusi viikkoa ja toiset kuusi viikkoa on harjoittelua edessä. siihen päälle muutaman viikon matkustamiset ja sitten olenkin jo kotona. nopeasti aika rientää. kunpa sitä vaan osaisi nauttia niin kakkakeskiviikoista kuin täydellisistä torstaista.
one love,
-R-
maanantai 7. huhtikuuta 2008
Butre & Busua, varsinainen paradise-cocktail
perjantaiaamuna nousimme aikasin, pakkasimme viikonlopun varusteet reppuun ja suuntasimme kohti Kaneshia. torstai-iltaisen suunnittelupalaverin jälkeen päätimme suunnata kohti Takoradia ja sieltä sitten Butreen ja Busuaan. viiden tunnin matkustamisen jälkeen pääsimme Takoradiin ja sieltä hyvinkin nopeasti seuraavaan välipisteeseen Angonaan. Angonasta meidän piti ottaa trotro, mutta lähimmät taxikuskit väittivät ettei trotroita mene enään tänään Butreen. he toki olivat valmiita antamaan hyvinkin edullisen hinnan. valhettahan tämä täysin oli ja muutaman minuutin jälkeen löysimme oikean trotron. sillä sitten matkustimme varmaan melkein tunnin keskelle ei mitään. tie Butren kylään ei ollut päällystystä nähnytkään. ihan yhtäkkiä keskeltä kuppaista tietä aukesi näkymät Butren pieneen kalastajakylään.
noustuamme pois trotrosta saimme heti turistipisteen oppaan joka saattoi meidät kylän läpi Hideout Lodgeen. varsin osuva nimi guesthouselle, sillä tämä paikka jos mikä olisi paras piiloutumiselle. paikassa oli meidän lisäksi muutama muu valkoinen, mutta siinä se sitten olikin. rantaa jatkui silmän kantamattomiin ja mikä parasta, se oli täysin tyhjä! juosten kesti 45minuuttia edestakaisin ja matkalla saatoit nähdä ruuhkaisena aikana jopa 5 paikallista. Itse paikan omistaa ruottalainen nainen nimeltä Theresa.
lauantaiaamuna lähdimme aikaisin pienelle kanoottiretkelle. hideout lodge nimittäin sijaitsee ison joen ja meren kohtauspaikassa, joten pientä korvausta kohtaan pääsimme oppaan kanssa melomaan köykäsellä kanootilla. joessa kuhisee vaikka mitä. oppaamme Tony sanoi ettei kukaan ui järvessä eikä ihme, sillä Tonykin on nähnyt useampaan otteeseen siellä krokotiilejä. meitä toki ei lykästänyt krokotiileissä, mutta kärmeessä kylläkin! yhdessä vaiheessa Tony sanoi että tuossa oksalla on iso keltanen käärme. noh, eihän me sitä meidän sokeilla suomalaisilla silmillä nähty, joten Tony hieman peruutti ja vei meitä lähemmäksi. Siinä vaiheessa kun mun silmät sen näki, oli välimatkaa meikäläisellä ja käärmeellä alle 5m! siinä se köllötteli oksalla ja meikäläinen kauhusta jäykkänä vieressä. vasta siinä vaiheessa kun jouduin hieman koskemaan mellalla oksaan työntääkseni keulaa kauemmas, lähti se hieman karkuun. eikä yhtään auttanut, kun Tony kertoi sen olevan erittäin myrkyllinen. tuon keltasen jättiläisen rinnalla suomen rantakäärmeet ovat olemattomia matoja!
kanotoinnnin jälkeen lähdimme kävellen kohti Busuaa, joka on toinen hieman isompi kylä kukkulan takana. matkaa oli edessä kolmisen kilometriä, josta ensimmäinen puolikilometriä jyrkkää nousua. rinteen päältä avautuikin sitten aivan mahtavat maisemat sisämaahan päin. laskeuduttuamme kukkulalta pääsimme suoraan Busuan hiekkarannalle. taas edessämme aukeni yhtä pitkä ja täysin autio hiekkaranta. Busuasta tosin löytyy huomattavasti enemmän hotelleja, mutta ei siellä asiakkaita tähän aikaan vuodesta ole juuri lainkaan. rannan toisessa päässä kävimme yhdellä viilentävällä saksalaisen naisen ylläpitämässä Black Mamba Cornerissa. todella idylli ravintola, jossa on majoitustilaa yhden rantamajan voimin. pienen hetken jälkeen jatkoimme matkaa kohti majapaikkaamme kävellen Busuan kylän läpi. takas tullessa meidät yllätti kunnon rankkasade eikä kastumiselta voinut välttyä. iltapäivän kulutimme tehokkaasti kuivatellessa ja chillaillessa meren aaltoja kuunnellen. illalla taivas salamoi mielettömän hienosti ja saatiin vielä paikalle niin kova tuuli, että Ellalla tuli ihan kylmä (itsehän olen sen verran kova karpaasi, etten tuollaisesta paljoa hetkahda).
sunnuntaiaamuna oli sitten aika matkata kohti Takoradia. jouduimme ensin kävelemään jälleen Busuaan josta pääsimme pientä maksua vasten erään paikallisen autoilijan kyydillä Agonaan. sieltä sitten trotro kohti Takoradia, missä meidän piti tavata ystävämme Edmond, joka on viettänyt viimeisen viikon Takoradissa jalkapalloleirillä. Tunnin harhailun jälkeen pääsimme kuin pääsimmekin Edmondin luokse. Edmond ja osa joukkueesta majoittui joukkueen managerin omistamassa isossa huoneistossa ja mikä parasta tästä paikasta löytyi pleikkari ja PESSI! (niin siis, pro evolution soccer). siinä sitten istuin lattialla ja pelasin pari peliä PESsiä Edmondin joukkukavereiden kanssa. toisin sanoen tunnin harhailu oli täysin kannattavaa. PESsin jälkeen pääsimme lähtemään kohti kotia ja illalla seitsemän maissa saavuimme kotiin. kotona jouduinkin sitten taas evakkoon, sillä vettä oli tullut taas lattialle. tosin tällä kertaa sitä oli vain tullut pienissä määrin, mutta joka tapauksessa jouduin ottamaan kokolattiamatot pois ja yöpymään ellan huoneessa.
kokonaisuudessaan kuitenkin antoisa viikonloppu jälleen kerran. voisin helposti kuvitella kölliväni Butren rannalla vielä joskus tulevaisuudessakin, niin henkeäsalpaava mesta tuo oli. tästä on hyvä jatkaa ensi viikkoon.
noustuamme pois trotrosta saimme heti turistipisteen oppaan joka saattoi meidät kylän läpi Hideout Lodgeen. varsin osuva nimi guesthouselle, sillä tämä paikka jos mikä olisi paras piiloutumiselle. paikassa oli meidän lisäksi muutama muu valkoinen, mutta siinä se sitten olikin. rantaa jatkui silmän kantamattomiin ja mikä parasta, se oli täysin tyhjä! juosten kesti 45minuuttia edestakaisin ja matkalla saatoit nähdä ruuhkaisena aikana jopa 5 paikallista. Itse paikan omistaa ruottalainen nainen nimeltä Theresa.
lauantaiaamuna lähdimme aikaisin pienelle kanoottiretkelle. hideout lodge nimittäin sijaitsee ison joen ja meren kohtauspaikassa, joten pientä korvausta kohtaan pääsimme oppaan kanssa melomaan köykäsellä kanootilla. joessa kuhisee vaikka mitä. oppaamme Tony sanoi ettei kukaan ui järvessä eikä ihme, sillä Tonykin on nähnyt useampaan otteeseen siellä krokotiilejä. meitä toki ei lykästänyt krokotiileissä, mutta kärmeessä kylläkin! yhdessä vaiheessa Tony sanoi että tuossa oksalla on iso keltanen käärme. noh, eihän me sitä meidän sokeilla suomalaisilla silmillä nähty, joten Tony hieman peruutti ja vei meitä lähemmäksi. Siinä vaiheessa kun mun silmät sen näki, oli välimatkaa meikäläisellä ja käärmeellä alle 5m! siinä se köllötteli oksalla ja meikäläinen kauhusta jäykkänä vieressä. vasta siinä vaiheessa kun jouduin hieman koskemaan mellalla oksaan työntääkseni keulaa kauemmas, lähti se hieman karkuun. eikä yhtään auttanut, kun Tony kertoi sen olevan erittäin myrkyllinen. tuon keltasen jättiläisen rinnalla suomen rantakäärmeet ovat olemattomia matoja!
kanotoinnnin jälkeen lähdimme kävellen kohti Busuaa, joka on toinen hieman isompi kylä kukkulan takana. matkaa oli edessä kolmisen kilometriä, josta ensimmäinen puolikilometriä jyrkkää nousua. rinteen päältä avautuikin sitten aivan mahtavat maisemat sisämaahan päin. laskeuduttuamme kukkulalta pääsimme suoraan Busuan hiekkarannalle. taas edessämme aukeni yhtä pitkä ja täysin autio hiekkaranta. Busuasta tosin löytyy huomattavasti enemmän hotelleja, mutta ei siellä asiakkaita tähän aikaan vuodesta ole juuri lainkaan. rannan toisessa päässä kävimme yhdellä viilentävällä saksalaisen naisen ylläpitämässä Black Mamba Cornerissa. todella idylli ravintola, jossa on majoitustilaa yhden rantamajan voimin. pienen hetken jälkeen jatkoimme matkaa kohti majapaikkaamme kävellen Busuan kylän läpi. takas tullessa meidät yllätti kunnon rankkasade eikä kastumiselta voinut välttyä. iltapäivän kulutimme tehokkaasti kuivatellessa ja chillaillessa meren aaltoja kuunnellen. illalla taivas salamoi mielettömän hienosti ja saatiin vielä paikalle niin kova tuuli, että Ellalla tuli ihan kylmä (itsehän olen sen verran kova karpaasi, etten tuollaisesta paljoa hetkahda).
sunnuntaiaamuna oli sitten aika matkata kohti Takoradia. jouduimme ensin kävelemään jälleen Busuaan josta pääsimme pientä maksua vasten erään paikallisen autoilijan kyydillä Agonaan. sieltä sitten trotro kohti Takoradia, missä meidän piti tavata ystävämme Edmond, joka on viettänyt viimeisen viikon Takoradissa jalkapalloleirillä. Tunnin harhailun jälkeen pääsimme kuin pääsimmekin Edmondin luokse. Edmond ja osa joukkueesta majoittui joukkueen managerin omistamassa isossa huoneistossa ja mikä parasta tästä paikasta löytyi pleikkari ja PESSI! (niin siis, pro evolution soccer). siinä sitten istuin lattialla ja pelasin pari peliä PESsiä Edmondin joukkukavereiden kanssa. toisin sanoen tunnin harhailu oli täysin kannattavaa. PESsin jälkeen pääsimme lähtemään kohti kotia ja illalla seitsemän maissa saavuimme kotiin. kotona jouduinkin sitten taas evakkoon, sillä vettä oli tullut taas lattialle. tosin tällä kertaa sitä oli vain tullut pienissä määrin, mutta joka tapauksessa jouduin ottamaan kokolattiamatot pois ja yöpymään ellan huoneessa.
kokonaisuudessaan kuitenkin antoisa viikonloppu jälleen kerran. voisin helposti kuvitella kölliväni Butren rannalla vielä joskus tulevaisuudessakin, niin henkeäsalpaava mesta tuo oli. tästä on hyvä jatkaa ensi viikkoon.
torstai 3. huhtikuuta 2008
varastetut sandaalit ja afrikkalainen vesisanky
viime viikonloppu meni täysin makoillessa. itsestäni ainaki tuntu, että olis eka täysin vapaa viikonloppu. jos ekaa viikonloppua ei lasketa, niin siitä eteenpäin jokaisena viikonloppuna on ollut jotain erikoista ohjelmaa. lauantaina vaan oleskelimme emmekä tehneet illallakaan mitään erikoista. sunnuntaina menimme puolenpäivän aikoihin syömään Osuun ja sieltä jatkoimme matkaa suoraan LaBadi Beachille. siellä etsimme syrjästä hiljasemman paikan ja lepäilimme oikein kunnolla.
tällä viikolla koulussa päättyy ns toinen lukukausi ja sen päätökseksi pidetään isot kokeet viime kuukausina opituista asioista. täällä tosin oppiminen tapahtuu niin paljon hitaampaa, ettei koealueet ole todellakaan mitään laajoja. toisen lukukauden jälkeen lähes kaikilla oppilailla on 33 päivän loma. me tosin työskentelemme niiden oppilaiden kanssa, jotka yrittävät päästä normaalin kouluun. seuraavasta kuukaudesta voi tulle hyvinkin mielenkiintoinen ja eri tavalla antoisa, sillä ryhmistä koulussa käyvät vaan lahjakkaimmat oppilaat.
tänään koevuorossa oli siis vuorossa englanti ja sekamelskahan koko koetilaisuudesta saatiin aikaiseksi. kaikki oppilaat tekivät koetta samaan aikaan. tilaa ei oltu jaettu sermein, vaan oppilaat istuivat vierekkäin. sekamelska syntyi hyvin nopeasti kokeiden alettua. syynä tähän oli sade. täällä kun lapsilla on hieman erilainen suhtautuminen sadepäivään kuin suomessa. täällä sade on aina ilon asia ja sehän suorastaan villitsee lapset. taitavimmat oppilaat olivat valmiita nopeasti ja koska ulkona satoi kaatamalla, siis KAATAMALLA, niin oppilaita ei voinut laittaa ulos. tämä johti siis siihen, että valmiit oppilaat säntäilivät ulkoota sisälle ja takaisin. muutama oppilasta halusi vaan lopettaa kokeen tekemisen, jotta pääsisi leikkimään kavereiden kanssa. siihen lisäksi hieman meteliä, sekä yleistä lunttausta ja huijausta..jesh, opettajan unelma! koe saatiin kuin saatiinkin päätökset, mutta helpolla ei päästy. huomenna onkin sitten vuorossa on matematiikka ja keskiviikkona ympäristöoppi.
itse jäin vielä koululle tekemään street academyn uusia nettisivuja Ellan lähtiessä kotiin lepäämään. kotiin päästyäni odottikin sitten kiva yllätys. sanotaanko näin, että nyt ymmärrän mitä tarkottaa kun vesi tulee kaatamalla sisään ovista ja ikkunoista. tällä kertaa se tuli ikkunasta. tuuli oli kuulemma paiskonu vettä meidän kadunpuoleiseen seinään oikein huolella. lopputuloksena iso läiskä vettä lattialla sekä afrikkalainen vesisänky. koko patja, lakana ja kirja oli aivan litimärkänä. onneksi olin aamulla laittanu läppärin kaappiin sängyn vierestä, mihin olin sen illalla päiväkirjaa kirjoittaessa laittanut. syy oli selkeesti kova tuuli, sillä Ellan suojasen puoleisista ikkunoista ei ollut tullu huoneeseen lainkaan vettä.
illalla Ella lähti vielä moikkaamaan paikallista Philly G:tä itseni jäädessä kotiin. kääntelin vielä ihan varmuuden vuoksi muutamista kohin muovimattoa ja sieltähän betonin ja muovimaton välistä sitä vettä lisää löytyi. tuloksena lähes koko huoneen tyhjennys ja muutto Ellan huoneeseen. Supermutsimme Arja sanoi, ettei kukaan aikasemmin ole sanonut vastaavasta mitään. joko nyt oli vain poikkeuksellisen kova puuska, tai sitten aikasemmat asukkaat ei oo hirveesti kattellu mattojen alle. nyt kuitenkin tuuletin puhaltaa 247 ja eiköhän lattia saada huomiseen aamuun menessä kuivaks,jotta voin laittaa maton takas paikoilleen.
tiistai
jos maanantai ei menny putkeen, niin ei mennyt tiistai aamukaan. huomasin aamulla, että juuri ennen reissua suomesta ostetut vaellussandaalit oli pöllitty ulkoterrasilta. meidän talomme etupiha on hyvin suojasa ja pihalle on iso metallinen portti. jonkun on täytynyt käydä su-ma välisenä yönä lipastamassa ne, sillä en muista nähneeni niitä maanantainakaan. onneksi sentään kosteusongelma saatiin tän päivän aikana kuntoon ja pääsen omaan huoneiseen parhaaseen nukkumaan.
koulussa oli vuorossa matematiikan koe. tänään oli parempi hiljaisuus ja järjestys, eikä huijaamistakaan tapahtunut missään suurissa määrin. koulun jälkeen menimme koulun vieressä sijaitsevaan Appiahin shoppiin jossa meidän rumpumateriaalit odotti. tästä siis alkoi seuraava projektimme, oman djemben rakentaminen. tänään pääasiassa piirettiin djemberunkojen kylkeen kaiverrukset ja huomenna alkaa sitten itse kaivertaminen. sen jälkeen on vuorossa hionta ja itse kalvon ja narujen asennus. edessä on siis mielenkiintoinen projekti minkä lopputuloksena on (toivottavasti) omatekoinen hieno djembe!
iltapäivällä lähdimme Osuun Nukun kanssa. Nuku? niin siis Nukuun tutustuimme edeltävällä viikolla. hän tuli koulullemme pyrähtämään. Nuku on brittighaanalainen, joka nyt vasta kolmissakymmenissä on päässyt Ghanaan ensimmäistä kertaa. olimme Nukun, Barneyn ja Chigyn (brittikaribialainen) kanssa muutamalla perjantaina tuossa meidän lähituoppilassa. lepposia tyyppejä, etenki Nuku. omistaa yhtä härskin ja sarkastisen huumorintajun kuin Barneykin. Nukun kanssa kävimme syömässä ja jäätelöllä ja sitten olikin jo aika suunnata kotiin. kotona vielä tarkistin matematiikantestit ja läiskin parhaille Suskin tuomia tarroja koepapereihin.
keskiviikko ja kaiverrus
päivä sujui varsin kaaottisesti koululla. Beginnersien varsinainen opettaja Sidney ryssi koko enviroment kokeen ja oppilaiden arviointi oli tuskaliasta. hermoja raastavan päivän jälkeen saimme kuitenkin kirjoitettua oppilaille toikkarit valmiiksi. koulun jälkeen suuntasimme Appiahin luokse tekemään rumpua. tänään rupesimme heti kaivertamaan ja ihan kivastihan se meni. vauhti ja jälki tosin ei ole lähellekkään Appiahin luokkaa, mutta tyyppi onki tehny rumpuja koko elämänsä. sain kaiverrettua yllättävänkin paljon. kaivertaminen on huomattavasti helpompaa mitä kuvittelin. puuhun, mistä djambe tehdään, on huomattavasti helpompaa kaivertaa kuvioita taltalla kuin suomalaisiin lajeihin. ja vaikka Appiah on valinnutkin kovemman luokan puuta Suomen oloihin sopivaksi, muistuttaa kaivertaminen enemmänkin balsan vuolemista, kuin mitä ensin ajattelin. huomasimme myös, että ressaavan päivän jälkeen tuollainen parin tunnin uurastelu oli varsin rentouttavaa. takas tullessa kävimme Papa Neston kautta näin muutaman päivän boikotin jälkeen ja illalla suuntasin vielä katsomaan UCL Arsenal vs. Liverpool tuohon meidän lähibaariin Semi’ssiin.
huomenna on koulussa vielä jotain ohjelmaa, kuten todistusten jakoa ja toisen lukukauden parhaiden palkitsemista, mutta perjantai onkin sitten vapaata. suunnittelimme alustavasti suuntavamme länsirannikolle päin. Cape Coast on nähty, joten lisäämme matkustamiseen jonkin 3h lissää ja löydämme itsemme Takoradista, missä on kuulemma hienoja rantoja. sieltä suuntaamme sitten sunnuntaina kotiin, sillä koulu jatkuu omalta osaltamme täysin normaalisti heti maanantai aamuna.
viikonloppuja ja tsemppiä niille, jotka hikoilevat Hpllä. hengessä mukana!
Huu,
Richard
tällä viikolla koulussa päättyy ns toinen lukukausi ja sen päätökseksi pidetään isot kokeet viime kuukausina opituista asioista. täällä tosin oppiminen tapahtuu niin paljon hitaampaa, ettei koealueet ole todellakaan mitään laajoja. toisen lukukauden jälkeen lähes kaikilla oppilailla on 33 päivän loma. me tosin työskentelemme niiden oppilaiden kanssa, jotka yrittävät päästä normaalin kouluun. seuraavasta kuukaudesta voi tulle hyvinkin mielenkiintoinen ja eri tavalla antoisa, sillä ryhmistä koulussa käyvät vaan lahjakkaimmat oppilaat.
tänään koevuorossa oli siis vuorossa englanti ja sekamelskahan koko koetilaisuudesta saatiin aikaiseksi. kaikki oppilaat tekivät koetta samaan aikaan. tilaa ei oltu jaettu sermein, vaan oppilaat istuivat vierekkäin. sekamelska syntyi hyvin nopeasti kokeiden alettua. syynä tähän oli sade. täällä kun lapsilla on hieman erilainen suhtautuminen sadepäivään kuin suomessa. täällä sade on aina ilon asia ja sehän suorastaan villitsee lapset. taitavimmat oppilaat olivat valmiita nopeasti ja koska ulkona satoi kaatamalla, siis KAATAMALLA, niin oppilaita ei voinut laittaa ulos. tämä johti siis siihen, että valmiit oppilaat säntäilivät ulkoota sisälle ja takaisin. muutama oppilasta halusi vaan lopettaa kokeen tekemisen, jotta pääsisi leikkimään kavereiden kanssa. siihen lisäksi hieman meteliä, sekä yleistä lunttausta ja huijausta..jesh, opettajan unelma! koe saatiin kuin saatiinkin päätökset, mutta helpolla ei päästy. huomenna onkin sitten vuorossa on matematiikka ja keskiviikkona ympäristöoppi.
itse jäin vielä koululle tekemään street academyn uusia nettisivuja Ellan lähtiessä kotiin lepäämään. kotiin päästyäni odottikin sitten kiva yllätys. sanotaanko näin, että nyt ymmärrän mitä tarkottaa kun vesi tulee kaatamalla sisään ovista ja ikkunoista. tällä kertaa se tuli ikkunasta. tuuli oli kuulemma paiskonu vettä meidän kadunpuoleiseen seinään oikein huolella. lopputuloksena iso läiskä vettä lattialla sekä afrikkalainen vesisänky. koko patja, lakana ja kirja oli aivan litimärkänä. onneksi olin aamulla laittanu läppärin kaappiin sängyn vierestä, mihin olin sen illalla päiväkirjaa kirjoittaessa laittanut. syy oli selkeesti kova tuuli, sillä Ellan suojasen puoleisista ikkunoista ei ollut tullu huoneeseen lainkaan vettä.
illalla Ella lähti vielä moikkaamaan paikallista Philly G:tä itseni jäädessä kotiin. kääntelin vielä ihan varmuuden vuoksi muutamista kohin muovimattoa ja sieltähän betonin ja muovimaton välistä sitä vettä lisää löytyi. tuloksena lähes koko huoneen tyhjennys ja muutto Ellan huoneeseen. Supermutsimme Arja sanoi, ettei kukaan aikasemmin ole sanonut vastaavasta mitään. joko nyt oli vain poikkeuksellisen kova puuska, tai sitten aikasemmat asukkaat ei oo hirveesti kattellu mattojen alle. nyt kuitenkin tuuletin puhaltaa 247 ja eiköhän lattia saada huomiseen aamuun menessä kuivaks,jotta voin laittaa maton takas paikoilleen.
tiistai
jos maanantai ei menny putkeen, niin ei mennyt tiistai aamukaan. huomasin aamulla, että juuri ennen reissua suomesta ostetut vaellussandaalit oli pöllitty ulkoterrasilta. meidän talomme etupiha on hyvin suojasa ja pihalle on iso metallinen portti. jonkun on täytynyt käydä su-ma välisenä yönä lipastamassa ne, sillä en muista nähneeni niitä maanantainakaan. onneksi sentään kosteusongelma saatiin tän päivän aikana kuntoon ja pääsen omaan huoneiseen parhaaseen nukkumaan.
koulussa oli vuorossa matematiikan koe. tänään oli parempi hiljaisuus ja järjestys, eikä huijaamistakaan tapahtunut missään suurissa määrin. koulun jälkeen menimme koulun vieressä sijaitsevaan Appiahin shoppiin jossa meidän rumpumateriaalit odotti. tästä siis alkoi seuraava projektimme, oman djemben rakentaminen. tänään pääasiassa piirettiin djemberunkojen kylkeen kaiverrukset ja huomenna alkaa sitten itse kaivertaminen. sen jälkeen on vuorossa hionta ja itse kalvon ja narujen asennus. edessä on siis mielenkiintoinen projekti minkä lopputuloksena on (toivottavasti) omatekoinen hieno djembe!
iltapäivällä lähdimme Osuun Nukun kanssa. Nuku? niin siis Nukuun tutustuimme edeltävällä viikolla. hän tuli koulullemme pyrähtämään. Nuku on brittighaanalainen, joka nyt vasta kolmissakymmenissä on päässyt Ghanaan ensimmäistä kertaa. olimme Nukun, Barneyn ja Chigyn (brittikaribialainen) kanssa muutamalla perjantaina tuossa meidän lähituoppilassa. lepposia tyyppejä, etenki Nuku. omistaa yhtä härskin ja sarkastisen huumorintajun kuin Barneykin. Nukun kanssa kävimme syömässä ja jäätelöllä ja sitten olikin jo aika suunnata kotiin. kotona vielä tarkistin matematiikantestit ja läiskin parhaille Suskin tuomia tarroja koepapereihin.
keskiviikko ja kaiverrus
päivä sujui varsin kaaottisesti koululla. Beginnersien varsinainen opettaja Sidney ryssi koko enviroment kokeen ja oppilaiden arviointi oli tuskaliasta. hermoja raastavan päivän jälkeen saimme kuitenkin kirjoitettua oppilaille toikkarit valmiiksi. koulun jälkeen suuntasimme Appiahin luokse tekemään rumpua. tänään rupesimme heti kaivertamaan ja ihan kivastihan se meni. vauhti ja jälki tosin ei ole lähellekkään Appiahin luokkaa, mutta tyyppi onki tehny rumpuja koko elämänsä. sain kaiverrettua yllättävänkin paljon. kaivertaminen on huomattavasti helpompaa mitä kuvittelin. puuhun, mistä djambe tehdään, on huomattavasti helpompaa kaivertaa kuvioita taltalla kuin suomalaisiin lajeihin. ja vaikka Appiah on valinnutkin kovemman luokan puuta Suomen oloihin sopivaksi, muistuttaa kaivertaminen enemmänkin balsan vuolemista, kuin mitä ensin ajattelin. huomasimme myös, että ressaavan päivän jälkeen tuollainen parin tunnin uurastelu oli varsin rentouttavaa. takas tullessa kävimme Papa Neston kautta näin muutaman päivän boikotin jälkeen ja illalla suuntasin vielä katsomaan UCL Arsenal vs. Liverpool tuohon meidän lähibaariin Semi’ssiin.
huomenna on koulussa vielä jotain ohjelmaa, kuten todistusten jakoa ja toisen lukukauden parhaiden palkitsemista, mutta perjantai onkin sitten vapaata. suunnittelimme alustavasti suuntavamme länsirannikolle päin. Cape Coast on nähty, joten lisäämme matkustamiseen jonkin 3h lissää ja löydämme itsemme Takoradista, missä on kuulemma hienoja rantoja. sieltä suuntaamme sitten sunnuntaina kotiin, sillä koulu jatkuu omalta osaltamme täysin normaalisti heti maanantai aamuna.
viikonloppuja ja tsemppiä niille, jotka hikoilevat Hpllä. hengessä mukana!
Huu,
Richard
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
