one love

10.3 aivan p***a maanantai

todellakin maanantai. aikalailla kaikki meni persiilleen. vatsa oli jo neljättä päivää löysä, mutta vasta tänään se on pelkkää vettä. tuskalias päivä koulussa, kun yleiset vessat on mitä on. sen lisäksi läppäristäni löytyi viirus ja ulko-oven lukko meni rikki. ei siis juurikaan mitään positiivista. illalla tosin nukkumaan mentäessä hieman nauratti.

11.3. tiistai, new hope.

eilisen vastakohta. tänään vatsa toimi ensimmäistä kertaa varmaankin viikkoon. soitin aamulla Arjalle lukosta ja hän kutsui lukkosepän paikalle. Ella lähti kouluun normaaliin aikaan, itse jäin vahtimaan tavaroita. lukkosepänpoikanen sai homman kasaan reilussa tunnissa ja pääsin itsekkin kouluun.

iltapäivällä tulimme kotiin Papa Neston kautta. Ella jäi nukkumaan ja minä lähdin käymään marketissa. Ella käski ostaa jotain hyvää ja lettutaikinan aineksethan sitä tuli ostettua. arki on selkeästi jo muotoutunut tietyiksi ruutineiksi, joten ei tästäkään jurikaan sen enempää kerrottavaa.

12.3 reggae-party

koulussa päivä sujui taas opetellessa aakkosia ja perus yhteen- ja vähennyslaskuja. koulun jälkeen tulimme kotiin, lepäsimme hetken ja sitten kävin busyssa maksamassa muutamat laskut. takaisin tullessa alkoi sataa. sade osottautui vain pieneksi kuuroksi ja päätimme suunntata Labadi beachille. Labadilla on joka keskiviikko reggae-bileet, missä normaalisti on live -musiikkia. tällä kertaa live-esiintyjä oli perunut keikkansa, koska sade näytti uhkaavan myös iltaa. bileissä törmäsimme rumpujannu- Apiahin sekä tietenkin Humble Lionin. naureskelimme Ellan kanssa että kaverissa ei ole kyllä tippakaan nöyryyttä, vaikka nimi niin viittookin. Rastafan kävelytyyli on mitä rennoin varustettuna pienellä ylimielisyydellä. nokka hieman taivasta kohden ja joka asiaan vastaus Ja-man! (ja muutama Ja-man ihan muuten vaan). tämän lisäksi kaveri sanoo illassa noin 4 kertaa, että meidän täytyy mennä sen kauppaan ostaa parit naamarit. ajoittain hieman ärsyttävää, mutta kyllä Humble Lionin ajatteleminen naurattaa aina.

lähdimme puolen yön aikoihin pois tro-trolla ja kävimme vielä Papa Neston kautta juuri ennen sen sulkemista. eksyimme vielä Edmondin kanssa keskustelemaan yhteiskuntiemme rakenteesta, pankkilainoista ja vaikka mistä, joten nukkumaan päästiin siinä vähän jälkeen puoli kaksi.

14.3 Elisan viimeinen päivä.

torstai 13.3 meni yllättävän pirteissä tunnelmissa, vaikka edeltävän yön unet olivat jääneet vähäisiksi. koulun jälkeen kävimme Arjan luona syömässä. Hän oli laittanut meille maapähkinäkeittoa sekä makaroonilaatikkoa.

perjaintaina oli jenkkilän vapaaehtoistyöntekijän Elisan viimeinen päivä ja luvassa oli hieman erikoisohjelmaa osalle lapsista. Elisa oli luvannut omalla kustannuksella viedä oman luokkansa lapset Labadi beachille uimaan. minä ja ella lähdimme mukaan vahtimana parikymmenpäistä lapsi joukkoa. reisus oli menestys. juuri kukaan lapsista ei ollut käynyt labadilla, suurin osa kun ei juuri ole koskaan poistunut koulun ja kodin lähettyviltä. illalla suuntasimme sitten länsimaalaisten suosimaan Osuun muutamalla yhdessä Barneyn ja Elisan kanssa. Osussa istuskelimme sen verran myöhään, että Elisan piti ottaa taxi kotiin hakeakseen kamat ja jatkaa matkaa suoraan lentokentälle.

Elisa oli täällä puoli vuotta ja tuntuu näin parin viikon jälkeen että hän on saanut todella paljon aikaiseksi. illan aikana keskustelimme kaiken näköisistä tuntemuksista tätä maata kohtaan. kuten Ellakin aikasemmin sanoi, niin tätä maata kohtaan on muodostunut kahden viikon aikana sellainen viha-rakkaus-suhde. on asioita mitkä on todella ärsyttäviä, mutta sitten on aivan mahtavia asioita. itsellä ei nyt ole ollut kovinkaan suuri koti-ikävä, mitä nyt yhtä tyttöä hieman kaipailee vähän enemmän. reissu on jo tähän asti antanut todella paljon ja lisää erilaisia hetkiä on vielä luvassa. esimerkiksi ens viikonloppuna suunnittelimme suuntaavamme yhdessä suomesta 10 päiväksi lomailemaan saapuvan Suskin kanssa kohti Cape Coastia sekä Kakumin luonnonsuojelualuetta.

Fine like fanta, cool like coke (kokrobite 15-16.3)

lauantai-iltapäivällä suuntasimme yhdessä Barneyn kanssa ensin kohti Kaneshia ja sieltä tro-trolla kokrobite beachille. kokrobiten big millyssä on joka lauantai live-musiikkia ja hyvä meininki. saavuttuamme reilun tunnin matkustuksen jälkeen kävimme ensin uimassa rannalla. uinnin jälkeen menimme läheiseen guesthouseen ja otimme kaksi huonetta. yöpyminen oli todella edullista, mutta kyllä oli puitteetkin sen mukaiset. tarkoitus oli kuitenkin vain nukkua huoneessa muutama tunti, sillä yöaikaan jopa taxilla kulkeminen ei näin syrjäsestä paikasta ole kovinkaan kannattavaa.

Apiah yhdessä kaverinsa Joen kanssa liittyi porukkaamme ja illanvietto alkoi. ilta oli mitä mainioin. hyvää musiikkia, rentoa tanssimista ja pythoni!!!!!! äläh, siis siellä oli tyyppi joka kanteli sellasta reilun metrin pitusta pythonia. noh, sehän sitten tuli meiän pöytään ja pisti sen mun kaulaan. harmi että Ellan kuva ei täysin onnistunut, kuvausolosuhteet kun oli hyvin pimeät. kyllä siitä puoli päätä näkyy ja käärme juuri luikertelemassa pois olkapäätä pitkin.

aamulla herättyämme siirryimme kokrobiten kylään Joen viihtyisään majaan syömään aamiasta ja hengailemaan. nää reggaemiehet on mitä huvittavimpia. kavereilla on ihan hienoja ajatuksia, mutta kun kuudennen kerran kuulee ”Finland, England, Ghana-all the same. U know, ONE LOVE”, niin ei voi muuta ku naureskella. Apiah sanoo jokaisen tapaamisen päätteeksi One love. näiden lisäksi illan aikana kuultiin lauseita kuten ”it´s nice to be nice” sekä ”fine like fanta –cool like coke”. germaani mitä jenggii..

aamiaisen jälkeen vielä pikku lököilyt beachilla ja sitten tro-trolla kotiin. todella väsynyt olo, mutta takana erittäin onnistunut viikonloppu.

One love,

Richard.