kultaiset rannat

kokrobite (su 2.3)

olimme lauantai-iltana vielä syömässä Edmondin katukeittiöllä. keskustelimme kolmistaan, Ella, minä ja Edmond vaikka mistä ja keskustelumme pohjalta Edmond innostui esittelemään meille vanhoja kuvia muusikkoisästään. varsin mukava heppu. olen enemmän kuin kiitollinen, että olemme jo kahden päivän aikana päässeet näkemään juuri oikeaa paikallista elämää, emmekä mitään länsimaalaista turistipesää.

sunnuntaiaamuna heräsimme molemmat ihmeelliseen ääneen. se ei tällä kerralla ollut kukko, vaan jokin paikallinen lenkkeilykomitea. Nigerialainen kämppiksemme sanoi että he lenkkeilevät joka sunnuntai ja lenkkeilyyn kuuluu myös torvien ja pillien soitto. hyvän aamiaisen jälkeen pakkasimme kamamme ja suuntasimme kohti kokrobite beachia. eilen näimme ihan Accran keskustan lähirannan, eikä sillä pysty oikeen uimaan. suunnitelma kokroalle pääsyyn oli helppo: ensin tro-tro kaneshiin ja sieltä toinen tro-tro kokrobiteen. ja pieleenhän se meni. Kaneshiin tosin pääsimme alle 10 minuutissa, mutta sieltä hyppäsimme johonkin väärään tro-troon ja meidät jätettiin jonnekkin aivan muualle –keskelle jotain todella ihmeellistä slummia. noh, ei muuta kuin tien toiselle puolelle uusi tro-tro takaisin Kaneshiin. sieltä meitä sitten neuvottiin oikeen käsikädestä ja löysimme oikean tro-troon. matka kohti 22km päässä sijaitsevaa kokrobitea alkoi.

matka kokrobiteen oli antoisa. paikallinen tunnelma trotron kyydissä naurattaa aina, ja nyt näimme ensikertaa maaseutuakin hieman enemmän. varsinaista maaseutua se ei ollut, sillä asutusta oli useaan otteseen siellä täällä. yksi asia toistui myös maaseudulla: keskeneräisiä asuntoja on paljon. Ghanassa kun ei varsinaisia pankkilainoja saa, jää asuntojen rakentaminen usein puolitiehen. on erittäin yleistä että ensin rakennetaan alakerta ja sitten yläkerta useamman vuoden kuluessa.

kokrobite. paratiisi. tosin, tro-tron päätepysäkiltä kuljimme todella köyhän savimaja-asutuksen läpi, mutta sen jälkeen edessä oli pelkkää hiekkaa, merta ja palmuja. mahtavat aallot ja loistava ilma. kävelimme hiukan rannalla, istuimme alas ja kuin tilauksesta paikalle ilmaantui ananasmyyjä. tosin, paikalle vilisee muitakin myyjiä ja koko ajan saa olla kieltäytymässä jostakin. ja vaikka ihmiset täällä puhuvat englantia, on välillä äärimmäisen vaikea ymmärtää paikallista murretta. ehkä juuri siksi eksyimme väärään tro-trohon. kokrobite puolestaan oli tosin hyvin länsimaalaisten suosima. Accrassa kulkiessa ei ole valkoisia nähnyt niin paljoa, mutta rannalta tosin ne löytyi. Beachillä oli myös erilaisia länsimaalaisten paikkoja, joissa ruoka-annosten hinnat olivat kotimaan tasolla, jotkut jopa yli kymmenkertaiset paikalliseen tasoon nähden. kuitenkin ranta oli niin mahtawa paikka, että jos itsensä grillausta meinaa lainkaan harrastaa, on kokrobite varsin vahva ehdokas. ensikerralla tosin otan nelikymppistä aurinkorasvaa mukaan, sillä kakskymppisellä iho kärtsäsi jonkin verran.


kohta varmaan syömään ja sitten pikkuhiljaa nukkumaan. ehkä katsomme vielä muutaman Madventuresin, jotta selviydymme näissä hektisissä oloissa;)



ensimmäinen päivä töissä (ma 3.3)

aloitin aamun ah niin kuumassa Accrassa hieman sekavissa oloissa. olotila johtui vatsan myllerryksestä. olimme lyöneet Ellan kanssa vetoa kummalla on ennemmin ripuli (tai toisin sanoen kumpi kestää pidempään) ja minähän sen sitten hävisin. aamutoimien jälkeen matkasimme kohti koulua. kolmen vartin mittainen kävely ja perillä oltiin.

koulussa vilisi useampi kymmen iloista ja kovin meluista lasta. kaikki olivat hyvin kiinnostuneita meistä ja rohkeimmat tulivat heti roikkumaan käsistä. aluksi koululta ei tuntunut löytyvän ketään, mutta pienen odottelun jälkeen muut vapaaehtoiset ilmestyivät paikalle. meillä oli myös tapaaminen itse rehtori Ataan kanssa, joka kertoi meille hieman missä mennään. ensimmäiset pari päivää meillä on pääasiassa tarkkailua ja huomenna meidän pitää kertoa mitä haluamme tehdä.

koulu alkaa lapsilla joka päivä samalla tavalla. he muodostavat pihalle jonot luokittain, rukoilevat, laulavat kansallishymnin ja jotain muuta pientä. tämän jälkeen he siirtyvät luokkiin joissa on ensimmäinen opetustunti. tunnin jälkeen on vartin tauko, sitten toinen tunti. 11:00 eteenpäin on tunnin ruokailu jonka jälkeen on vielä tunnin opetus. viimeinen tunti yhdestä kahteen vietetään pelaten jalkapalloa, tanssien rumpujen tahdissa tai nyrkkeillen. koululla on omat valmentajat kuhunkin lajiin. kouluaineina on matematiikkaa, englantia sekä ympäristöoppia. suurin ongelma opettamisessa on lasten englanninkielen taito. vasta-aloittaneet puhuvat minimaalisen vähän englantia, kun vanhimpien ryhmässä on esimerkiksi yksi Joseph, jonka kanssa keskustelu johti mitä erilaisimpiin asioihin. itse jouduin opettamaan iltapäivän viimeisen tunnin, kun amerikkalainen vapaaehtoistyöntekijä voi hyvin heikosti ja lähti kotiin. siinä sitä istuin ulkona puun varjossa, luin satuja ja kyselin kuvista erilaisia asioita kuten kuinka monta karhua näät tai minkä värinen on vene. hyvin leppoisa tunti ja vallan ihastuttavia lapsia.

yleisesti ottaen lapset ovat hyvin vilkkaita. heidän käytöksessään näkyy myös katujen kova elämä. he ovat toisiaan kohtaan välillä hyvinkin väkivaltaisia, siis enemmän mitä normaalit koululaiset suomessa. vapaa-ajalla ja ajoittan tunneilla esiintyy tönimistä ja lyömistä lasten keskuudessa. tänään yksi nuorimmista pojista ehti pitkän kähnäämisen jälkeen hakea lähimmästä asunnosta keittiöveitsen. tosin, vakituiset työntekijät suhtautuivat asiaan hyvin rauhallisesti ja ottivat veitsen pois. tätä kun tapahtuu aina välillä, mutta eivät he ole toisiaan koskaan lyöneet. meikäläisen koko ja käsivarsieni ”lihakset” jaksoivat ihmetyttää poikia. useampi poika kyseli moneen otteeseen olenko nyrkkeilijä ja toiset puristelivat käsivarsiani. itse koin asian lähinnä huvittana. koosta on kuitenkin hyötyä kun noita riitapukareita joutuu välillä erottelemaan. kokonaisuudessaan päivä oli äärimmäisen rankka, enkä ole tainnut tuntea itseäni vielä yhtä likaiseksi ja hikiseksi kuin tänään. matkalla kotiin ella huusi taksissa ”eka suihku!” mikä kertoo molempien olosta. ei ole tuntunut vielä kertaakaan NÄIN hyvältä päästä asunnolle suihkuun ja tuulettimen ääreen.

niin ja puhelinnumero tanne takapajulaan on +233273952769. siita tavoittaa aina kun kannan puhelinta mukana.

Richard