kaikki hyvin auringon alla

tiistai 4.3.

taas yksi kuuma aamu Accrassa. yökin oli normaalia kuumempi, sekä minä että kämppikseni nukuimme todella huonosti. normaaleiksi muotoutuneet aamurutiinit ja sitten oltiinkin jo koululla. aamupäivästä meillä oli tapaaminen rehtorin Ataan kanssa. meidän piti valmistella paperille aikataulu mitä haluamme tehdä ja milloin. valmistelut tehtiin aamiaisen ohessa, mutta liian huolellisesti. tapaaminen kesti jonkun alle 5 minuuttia ja siinä se olikin. ei paljon puhetta, enemmänkin nauramista komiiselle tilanteelle. Ataa yrittää keskustella meille pöydän takaata, kun pöydällä seisoo mies jakkaralla ja korjaa kattolamppua.

aamulla pidin tukiopetusta beginners-ryhmän muutamalle oppilaalle. ihan vain aakkosten kirjoittamista ja lausumista, sekä numeroiden opettelemista. tukiopetusryhmässä on yksi aivan valloittava Desmond. suloisen pieni suklaasilmäinen, jonka voisi hyvin sujauttaa matkatavaroihin kotiin tullessa. iltapäivällä olin apuna vanhemmille oppilaille. he laativat ensimmäistä kirjettä kirjekavereilleen englannissa, jotka englantilainen vapaaehtoinen Barney on veljensä kautta hankkinut. fantastinen idea, mikä osottautui erittäin mielenkiintoiseksi ja haasteelliseksi niin lapsillle, kuin opettajillekkin. iltapäivällä menin katsomaan tunniksi poikien jalkapalloa. en aikonut osallistua, koska olimme menossa koulusta suoraan suomalaisen Hannan vieraaksi Arjan kanssa. mutta miten siinä sitten taas kävikään: vajaan 10 sek suostuttelun jälkeen tämä valkoinen jättiläinen, (yksi lapsista sanoi minua jopa Van Dammeksi,hek hek...) kirmasi punaisella hiekkakentällä. tuloksena hervoton hiki ja hullun pölyiset jalat. siis valehtelematta oikeen puolen sentin paksuinen kerros. onneksi koululla oli saavissa vettä, jolla suurimmat pölyt ja hikipisarat saatiin pois.

Arja tuli meitä koululle vastaan ja sieltä sitten matkasimme kohti Hannan kotia Zeroon. Hanna on asunut perheensä kanssa Accran laitamilla vuoden ja Arjaan hän on tutustunut reilu pari viikkoa sittten. matka osottautui jälleen kerran eksoottiseksi. ensin matkasime Kaneshiin jossa vaihoimme tro-trota. trotroissa on se hauska puoli, että ne lähtevät vasta kun ne on täynnä. parhaimmassa tapauksessa saavut paikalle kun jäljellä on yksi paikka tai sitten olet ensimmäisten joukossa ja joudut odottelemaan parhaimmillaan reilun puolituntia. arvaa kenelle kävi näin tänään.. Arjallakaan ei ollut tietoa missä Zero oli, eikä tro-troon hidas täyttyminen enteillyt mitään suosittua paikkaa. kun reilu20 henkinen pakettiauto oli täynnä matka alkoi. ajettuamme jonkin aikaa pääteitä siirryimme erittäin huonokuntoiselle tielle. ja siis tähän tiehen verrattuna suomen ”huonokuntoiset” tiet ovat kunnon moottoriteitä. kuoppia ja pomppuja oli niin paljon, että kuski ajoi lopun puolituntia matkasta lähes koko ajan pienimmällä vaihteella. tähän vielä lisäksi kapuaminen pienelle rinteelle, niin voi vain ihmetellä miten sellainen autonrotisko kestää sellaisen painon ja olosuhteet.

Hanna tarjosi meille redrediä. siis keittobanaania ja papumössöä. varsinaiset vegebileet, kuten joku ehkä jossain Kotkan suunnalla saattaisi sanoa;) hieman erikoinen ruoka, eikä kovinkaan täyttävä. tosin erittäin tervetullut vaihtoehto riisille, jota eilistä omatekoista pasta-ateriaa on tulvinut ovista ja ikkunoista sisään. tosin ei ehkä ensimmäinen vaihtoehto, jos pitäisi suositella ghanalaista ruokaa.
Hannalla tutustuimme myös toiseen suomalaiseen vaihtariin Sandraan, joka on lastenhoitajana Ghanassa seuraavat 6viikkoa. muuta ei sitten sieltä mieleen jäänyt, paitsi se pomppuinen matka takaisin, mikä oli vielä huomattavasti pidempi, sillä kuski näköjään päätti oikaista lyhyempää ja ”nopeampaa” reittiä.

tuleepas näistä raporteista pitkiä. voi olla, että kun tässä asiat ensimmäisen parin viikon aikana rutinoituu, niin alkaa raportitkin lyheneä. toistaiseksi kuitenkin näin.


Real Madrid-Roma, keskiviikko 5.3

ensimmäinen yö täällä olon aikana kun en herännyt kertaakaan keskellä yötä. ei ollut liian kuumakaan, joten kai sitä rupee tähän sopeutumaan. tästä päivästä ei ole hirveästi vielä kerrottavaa. koulussa jatkettiin aakkosten opettamista, mutta koulupäiväkin päättyi ennen kahtatoista, koska lapsille ei ollut ruokaa. syy tähän oli se, että edellinen erotettu sihteeri oli kaiketi viime viikolla pöllinyt tuulettimia, rahaa sekä riisiä, joten lapsille ei ollut ruokaa tälle päivälle. lapset piti päästää kotiin syömään. suomalaisiin korviin aivan uskomaton juttu. kuinka kellään voi olla pokkaa pölliö lasten ruoat. ja etenkin kun kyseessä on köyhät katulapset, joille yksi suurimpia syitä tulla kouluun on se, että he saavat ilmaisen ruoan. vaikkakin se onkin pelkkää riisiä ja pieni tippa jotain kastiketta.

koulun jälkeen pääsimme opettelemaan afrikkalaisen rummun soittoa. eräs rumpuopettaja/valmistaja opetti meitä soittamaan, ja soiton jälkeen kävimme hänen kaupassaan. fantastisia rumpuja, joten saa nähä montako noita tarttuu mukaan. mutta nyt täytyy lähteä läheiseen 24h busy internettiin, jotta ehdin vielä katsomaan Barneyn kanssa illan UCL peliä Real-Roma. iHala Madrid!

Riksa