ekan kuukauden viimeinen viikko

tämä viikko alkoi toipumalla pääsiäismatkasta. maanantain pääasiassa lepäsimme ja itse pesin nyrkkipyykkiä. parin tunnin pyykkäyksen jälkeen olin aivan varma, että ensi kerralla en jätä kaikkia pyykkejä yhdelle kerralle, vaan mielummin vaikka pesen yhen paidan päivässä.

keskiviikkona koululla oli excursio jonnekkin kyläpahaseen Accran ulkopuolelle. itse tunsin oloni aamulla kiepäksi, en siis mitenkään pahasti, mutta kuitenkin sen verran että jäin kotiin nukkumaan. nukuin koko päivän ja illalla oli jo parempi olo. Ella puolestaan oli kylässä ja hieman harmittaa etten päässyt. tapahtuma oli ollut melkoinen. paikalla oli ollut erilaisia heimopäälliköitä joilla oli hienot puvut ja sitäkin tyylikkäämmät valtikkasauvat (tai jotain sinne päin)..

torstai ja perjantai sujahti vauhdilla koululla. etenkin perjantai oli melko hektinen päivä. perjantai iltapäivä oli varsinainen yllätys. luulimme että olisi normaalia opetusta, mutta yhtäkkiä lapset rupesivat muokkaamaan luokkatilaa ja lopputuloksena oli pulpeteilla reunustettu kehä. noh, koulun nyrkkeilyvalmentaja otti sitten hanskat ja kypärät esiin ja näin nyrkkeilyiltapäivä oli valmis! lapset nyrkkeilivät vuorotellen toisiaan vastaan. ihan oikeat säännöt ja oikean mittaset erät. ja kyllä täkäläiset lapset osaa nyrkkeilläkin. sähäkkiä iskuja ja nopeita liikkeitä, hieman erilainen koulupäivä sanoisin.

Suski oli koko viikon hieman kipeä. ajottain sen olo parani, mutta toisinaan taas huononi. hieman harmittaa toisen puolesta. itse en ainakaan haluisis tulla 10 päiväksi afrikkaan sairastamaan flunssaa. perjantai iltapäivällä saatoin Suskin ja hänen 5 pienempää djembeä lentokentälle ja niin tämä vierailu oli ohi. täytyy sanoa, että oli todella kiva ja varsin piristävää, että saatiin tänne hetkeksi uusi naama. vähän niinkuin uutta verta. tosin, täytyy myös sanoa että ihan kiva että Suski lähti, sillä nyt saan lattiatuulettimen kokonaan itselleni, eikä sitä tarvi jakaa ja hikoilla öisin kuin pieni porsas ;)

lentokentällä leikin ajatuksella että jos olisin itse lähdössä takaisin. tuntui todella oudolta. varmasti osa syynä oli se, että sitä on etukäteen valmistautunut olemaan täällä kolmisen kuukautta. toisaalta tänne on myös sopeutunut äärimmäisen hyvin. suuri kiitos siitä kuuluu vuokraemännällemme, supermutsi Arjalle sekä täällä saaduille ystäville. kaikki on mennyt niin erinomaisen hyvin, mitä nyt opetus on välillä todella raskasta. kuitenkin koulun lapset ovat niin eloisia ja liikuttavia, että kyllä sitä jaksaa. Ellan kanssa ei ihan aina ole helppoa, mutta ne jotka yhtään mua tuntee voi varmasti kuvitella, että ei se ole helppoa Ellallakaan. se taisi olla torstaina, kun Ella sanoi että hän on keksinyt miten se jaksaa mua. se ajattelee että meikä on sen veli. perheenjäsenten kanssa on ajoittain hauskaa, mutta kyllä ne osaa ottaa päähänkin -niitä kun on vaan pakko rakastaa. täytyy sanoa että itse yhdyn tähän. juu, terveisiä molempien kotiin vaan;)


one love,
Richard.