Cape Coast, Kakum National Park & Elmina

Kohti Cape Costia -perjantai

perjantaiaamuna pakkasimme viikonlopuntarpeet reppuun ja lähdimme pääsiäislomalle. tarkoituksena oli aluksi suunnata n 150km päässä sijaitsevaan Cape Coastiin, suunnata lauantaina kohti Kakumin luonnonpuistoa ja sitten vielä sunnuntauna jatkaa matkaa Elminaan.

saimme bussin Kaneshista ja melkein 3h ajomatka sujui mukavasti, sillä jalkotilaa riitti ensimmäisen kerran tämän matkan aikana. Cape Coastin idylliin rantakaupunkiin saavuimme iltapäivästä ja ensimmäiseksi veimme tavaramme Sammon Guesthouseen. rakennus oli kolme kerrosta korkea ja majoituttuamme siiryimme katolla sijatsevaan ravintolaan. kuten matkaraamattumme lupasi, näkymät olivat mahtawat ja palvelu varsin hidasta. tosin, tuohon hitauteen täällä saa tottua. on täysin normaalia, että kun maksaa trotrossa setelillä, saa vaihtokolikoita odotella reilun 10min.

illalla kiertelimme hyvin tunnelmallisessa kaupungissa. yhdessä vaiheessa luulimme saapuvan keskelle jotakin kukko/koiratappelua. iso lauma meluisia ihmisiä oli katsomassa kaduilta ja parvekkeelta jotain alasviemäriin. viemäristä palajastui kuitenkin jotain todella kummallista. jalkapalloa viemärissä! siis isompaan viemäriin oli rakennettu kaksi maalia ja kentällä pelasi kymmenkunta lasta. ihmeellisintä kentässä oli se, että ison viemärin keskellä meni pienempi syvennys, johon voisi helposti tehdä renkut, eli siis astua ja vääntää jalkansa. lapset kuitenkin väistelivät syvennystä mallikaasti, mitä nyt pallo joskus siihen meni. tästä kuitenkin seurasi sivurajaheitto ja peli jatkui jälleen.

lopuksi suuntasimme vielä parille rantaloungeen, josta suuntasimme hyvissä ajoin lepäämään.

Sademetsää ja krokotiilejä – lauantai 22.3.

Suski nukkui yön todella huonosti johtuen flunssasta ja pienestä kuumeesta. länsimaissa paljon pelättyä malariaa se ei kuitenkaan ole, sillä mimmi on ollut täällä vasta muutaman päivän ja flunssan oireet oli olemassa jo ennen tänne saapumista.

Kakumiin suuntasimme reilun tunnin verran trotrolla, joka tuntui hajoavan tien päälle. jossain vaihessaa kuului rysähdys ja autopysäytettiin. sivupeilistä näin kuinka ”mate”, siis kuskin apuri, juoksi kauemmas ja nouti sieltä jonkin pudonneen osan. nähtävästi se ei ollut mikään kovin oleellinen osa, sillä matkaa jatkettiin pienen ihmettelyn jälkeen. itse kakumiin saavuttuamme päätimme kokeilla canopywalkia ja sen lisäksi vaeltaa tunnin oppaan mukana sademetsässä.

voihan pojat mitkä näkymät. itse riippusilta on reilut 350m pitkä, puunlatvasta toiseen kulkeva kapea silta. harmiksemme Kakumista ei löydy isompia eläimiä, joten suurimmat bongaukset olivat pienet linnut. elefantteja odotellaan sitten parin viikon päästä Molen kansallispuistossa. tikaskävelyn jälkeen jatkoimme patikoiden tunnin mitä tiheemmässä sademetsässä. oppaan mukaan kobrat ovat yleisimpiä käärmeitä, mutta edellisenä päivänä oli eteen tullut jokin vihreä mamba. eräs turisti oli kosketellut vihreää lehteä, kunnes oli yhtäkkiä huomannut että siinä aivan vieressä puussa oli vihreä mamba. naisella kävi tuuri, eikä mamba ollut hyökännyt. opas kuitenkin varoitteli hieman, että pitää katsoa mihin koskee, sillä semmoisen tuurin varaan ei kannata laskea. siinä sitä sitten tallailtiin sandaalit ja shortsit jalassa. epäilin ehkä hieman omaa varustustani, mutta kun näki tummaihoisen naisen, joka kävli korkkareissa sademetsässä ei voinut muuta kuin nauraa.

kakumista otimme jälleen kerran 30 min odottelun jälkeen trotron kohti Cape Coastia. jäimme kuitenkin noin puolivälissä matkaa pois Hans Cottage Boteliin syömään. paikka on kuuluisa siitä, että siellä vilisee tekolammikossa noin 20 krokotiiliä. ravintola-guesthouse oli suurimmilta osin rakennettu tekolammikon päälle, joten krokotiilien bongailu ruokailun yhteydessä ei ollut kovinkaan ongelmallista.

lauantai-iltana siirryimme Cape Coast-linnana katsomaan African Footprint Internationalin (A.F.I.) ja tanskalaisen VOG-kuoron yhteiskonserttia Suskin jäädessä lepäilemään guesthouseen. täytyy nostaa hattua likalle, että jaksoi koko päivän kävellä sademetsässä, missä kosteus on keskimäärin 95%. itse African Footprint International on kuulemma yksi afrikan tunnetuimmista rumpu/tanssiryhmistä, eikä kavereiden taidot ole turhaan kehuttuja. tosin, tansakalaisen kuoron esitys oli enemmänkin semmoinen kaveriporukka, joka vaan hoilas rumpujen ja bändin kanssa. mielenkiintoinen idea, mutta toteutus olisi voinut olla hieman erilainen. kuitenkin live-musiikkia linnassa meren äärellä..ei huonompi ilta.

Elmina –sunnuntai 23.3.

sunnuntai-aamulla pakkasimme kamat ja suuntasimme kohti Elminaa. Elmina sijaitsee vain 15km Cape Coastista ja yhdessä nämä kaksi kaupunki ovat muodostaneet orjakaupan päänäyttämön. pieni historiapläjäys tähän väliin:

portugalilaiset saapuivat ensimmäisenä Elminaan vuonna 1482. Portugalilaiset vaihtoivat aseita, tupakkaa ja ruutia kultaan paikallisten kanssa. tästä seurasi paikan nimi El mina (kaivos) ja aluksi se tunnettiinkin Gold Coastina (kyllä, näin se on nimetty Afrikan Tähdessäkin). Portugalilaiset rakennuttivat linnan omin voimin ja myöhemmin kullan loputtua linnaa käytettiin orjien lähettämiseen ympäri maailmaa. pelkästään itse Elminan linnaan (myös tunnettu St. Georgin linnana) saapui aikanaan 12 miljoonaa orjaa, joista vain 4 miljoonaa selvisi hengissä. itse linnaa ovat isännöineet portugalilaisten lisäksi mm. britit sekä hollantilaiset.

minä ja suski osallistuimme opastetulle kierrokselle linnan saloihin Ellan jäädessä ulkopuolelle kuvailemaan. täytyy sanoa, että kierroksen aikana sitä rupesi hieman miettimään yhtä yhteiskunnamme julminta aikakautta juutalaisvainojen ohella. pysähdyttävintä ehkä oli hetki, jolloin olimme niin sanotussa ”no return roomissa”. tästä huoneessa orjat lauloivat viimeiset laulunsa, sillä siitä heidät vietiin suoraan laivan tyrmään ja kauas pois Afrikan mantereelta. huoneessa oli tuoreita kukkaseppeileitä, joita joidenkin orjien jälkeläiset olivat tuoneet kunnioittaakseen edesmenneiden muistoa.

hieman ennen puoltapäivää läksimme Elminasta Cape Coastin kautta kohti Accraa. reilun 4h matkustamisen jälkeen pääsimme vihdoin kotiin. kerrasaan antoisa viikonloppu, mutta kyllä sen verran väsyttää, ettei huominen pääsiäismaanataivapaa voisi enempää ilahduttaa.